Suura Al-Qamar — The Moon
Suura Al-Qamar (The Moon) — 54/114 · 55 jaetta. Lue ja kuuntele arabialaisella tekstillä ja suomenkielisellä käännöksellä.
ٱقۡتَرَبَتِ ٱلسَّاعَةُ وَٱنشَقَّ ٱلۡقَمَرُ
Hetki lähestyy ja kuu jakaantuu
Ayah 1وَإِن يَرَوۡاْ ءَايَةࣰ يُعۡرِضُواْ وَيَقُولُواْ سِحۡرࣱ مُّسۡتَمِرࣱّ
Mutta jos he näkevät tunnusmerkin, he kääntyvät syrjään ja sanovat: »Valtavaa lumousta!»
Ayah 2وَكَذَّبُواْ وَٱتَّبَعُوٓاْ أَهۡوَآءَهُمۡۚ وَكُلُّ أَمۡرࣲ مُّسۡتَقِرࣱّ
ja pitävät sitä valheena ja noudattavat halujaan, mutta kaikella on määrätty aikansa
Ayah 3وَلَقَدۡ جَآءَهُم مِّنَ ٱلۡأَنۢبَآءِ مَا فِيهِ مُزۡدَجَرٌ
totisesti ovat he saaneet monta varoittavaa sanomaa
Ayah 4حِكۡمَةُۢ بَٰلِغَةࣱۖ فَمَا تُغۡنِ ٱلنُّذُرُ
täydellisen viisauden sisältäviä varoituksia, mutta varoitukset eivät heitä hyödytä
Ayah 5فَتَوَلَّ عَنۡهُمۡۘ يَوۡمَ يَدۡعُ ٱلدَّاعِ إِلَىٰ شَيۡءࣲ نُّكُرٍ
Käänny siis pois heistä! Sinä päivänä, jolloin kutsuja kutsuu heidät vastenmieliseen tehtävään
Ayah 6خُشَّعًا أَبۡصَٰرُهُمۡ يَخۡرُجُونَ مِنَ ٱلۡأَجۡدَاثِ كَأَنَّهُمۡ جَرَادࣱ مُّنتَشِرࣱ
he astuvat silmät maahan luotuina esiin haudoistaan kuin hajalle siroteltu heinäsirkkaparvi
Ayah 7مُّهۡطِعِينَ إِلَى ٱلدَّاعِۖ يَقُولُ ٱلۡكَٰفِرُونَ هَٰذَا يَوۡمٌ عَسِرࣱ
kiiruhtaen pelokkaina kohtaamaan kutsujaa. Epäuskoiset sanovat: »Tämä on kova päivä.»
Ayah 8۞كَذَّبَتۡ قَبۡلَهُمۡ قَوۡمُ نُوحࣲ فَكَذَّبُواْ عَبۡدَنَا وَقَالُواْ مَجۡنُونࣱ وَٱزۡدُجِرَ
Nooan kansa ennen heitä kielsi hänet. Niin, he pitivät palvelijaamme valehtelijana ja sanoivat: »Hän on hullu», ja he puhuivat hänelle ylenkatseellisesti
Ayah 9فَدَعَا رَبَّهُۥٓ أَنِّي مَغۡلُوبࣱ فَٱنتَصِرۡ
Mutta hän huusi avuksi Herraansa sanoen: »Minä olen masentunut, auta Sinä minua!»
Ayah 10فَفَتَحۡنَآ أَبۡوَٰبَ ٱلسَّمَآءِ بِمَآءࣲ مُّنۡهَمِرࣲ
Silloin avasimme taivaan portit veden syöstä alas
Ayah 11وَفَجَّرۡنَا ٱلۡأَرۡضَ عُيُونࣰ ا فَٱلۡتَقَى ٱلۡمَآءُ عَلَىٰٓ أَمۡرࣲ قَدۡ قُدِرَ
ja maasta pursui joukko lähteitä, niin että kaikki vedet yhtyivät, mikä oli ennakolta päätetty
Ayah 12وَحَمَلۡنَٰهُ عَلَىٰ ذَاتِ أَلۡوَٰحࣲ وَدُسُرࣲ
Ja Me kannoimme häntä laudoista ja nauloista kyhätyllä laivalla
Ayah 13تَجۡرِي بِأَعۡيُنِنَا جَزَآءࣰ لِّمَن كَانَ كُفِرَ
joka liikkui silmäimme edessä; se oli palkkio hänelle, jonka sanoma hylättiin
Ayah 14وَلَقَد تَّرَكۡنَٰهَآ ءَايَةࣰ فَهَلۡ مِن مُّدَّكِرࣲ
Totisesti Me jätimme sen merkiksi. Mutta missä on se, joka ottaa siitä vaarin
Ayah 15فَكَيۡفَ كَانَ عَذَابِي وَنُذُرِ
Millainen oli Minun rangaistukseni ja Minun varoitukseni
Ayah 16وَلَقَدۡ يَسَّرۡنَا ٱلۡقُرۡءَانَ لِلذِّكۡرِ فَهَلۡ مِن مُّدَّكِرࣲ
Me teimme totisesti Koraanin helposti muistettavaksi, mutta missä on se, joka haluaa noudattaa sitä
Ayah 17كَذَّبَتۡ عَادࣱ فَكَيۡفَ كَانَ عَذَابِي وَنُذُرِ
Aad julisti sanansaattajamme valehtelijaksi, ja millainen olikaan Minun rangaistukseni ja Minun varoitukseni
Ayah 18إِنَّآ أَرۡسَلۡنَا عَلَيۡهِمۡ رِيحࣰ ا صَرۡصَرࣰ ا فِي يَوۡمِ نَحۡسࣲ مُّسۡتَمِرࣲّ
Totisesti Me lähetimme pauhaavan myrskyn heidän ylitseen katkerana onnettomuuden päivänä
Ayah 19تَنزِعُ ٱلنَّاسَ كَأَنَّهُمۡ أَعۡجَازُ نَخۡلࣲ مُّنقَعِرࣲ
Se tempasi mukaansa ihmiset kuin maasta juurineen revityt palmunrungot
Ayah 20فَكَيۡفَ كَانَ عَذَابِي وَنُذُرِ
Millainen olikaan Minun rangaistukseni ja Minun varoitukseni
Ayah 21وَلَقَدۡ يَسَّرۡنَا ٱلۡقُرۡءَانَ لِلذِّكۡرِ فَهَلۡ مِن مُّدَّكِرࣲ
Totisesti olemme tehnyt Koraanin helpoksi muistaa, mutta missä on se, joka haluaa totella sitä
Ayah 22كَذَّبَتۡ ثَمُودُ بِٱلنُّذُرِ
Tamuud leimasi varoittajat valehtelijoiksi
Ayah 23فَقَالُوٓاْ أَبَشَرࣰ ا مِّنَّا وَٰحِدࣰ ا نَّتَّبِعُهُۥٓ إِنَّآ إِذࣰ ا لَّفِي ضَلَٰلࣲ وَسُعُرٍ
sanoen: »Tuleeko meidän seurata sellaista, joka on vain meikäläinen? Totisesti olisimme silloin erhetyksen ja mielettömyyden vallassa
Ayah 24أَءُلۡقِيَ ٱلذِّكۡرُ عَلَيۡهِ مِنۢ بَيۡنِنَا بَلۡ هُوَ كَذَّابٌ أَشِرࣱ
Onko kehoitus annettu tehtäväksi jollekulle meidän keskuudestamme? Ei, hän on suuri valehtelija, itsensä ylentäjä.»
Ayah 25سَيَعۡلَمُونَ غَدࣰ ا مَّنِ ٱلۡكَذَّابُ ٱلۡأَشِرُ
Huomenna he saavat tietää, kuka on suuri valehtelija ja itsensä ylistäjä
Ayah 26إِنَّا مُرۡسِلُواْ ٱلنَّاقَةِ فِتۡنَةࣰ لَّهُمۡ فَٱرۡتَقِبۡهُمۡ وَٱصۡطَبِرۡ
Totisesti Me aiomme lähettää naaraskameelin heille koetukseksi. Pidä siis silmällä heitä ja ole kärsivällinen
Ayah 27وَنَبِّئۡهُمۡ أَنَّ ٱلۡمَآءَ قِسۡمَةُۢ بَيۡنَهُمۡۖ كُلُّ شِرۡبࣲ مُّحۡتَضَرࣱ
Ilmoita heille, että vesi on jaettu heidän keskensä, niin että jokainen on vuorollaan kameelia juottamassa
Ayah 28فَنَادَوۡاْ صَاحِبَهُمۡ فَتَعَاطَىٰ فَعَقَرَ
Mutta he kutsuivat toverinsa, ja tämä veti esiin miekkansa ja teki eläimestä ramman
Ayah 29فَكَيۡفَ كَانَ عَذَابِي وَنُذُرِ
Mutta minkälainen olikaan Minun lähettämäni kuritus ja varoitus
Ayah 30إِنَّآ أَرۡسَلۡنَا عَلَيۡهِمۡ صَيۡحَةࣰ وَٰحِدَةࣰ فَكَانُواْ كَهَشِيمِ ٱلۡمُحۡتَظِرِ
Totisesti lähetimme heille yhden ainoan jyrähdyksen, ja he olivat kuin vitsoja, joita aidanpunojat käyttävät
Ayah 31وَلَقَدۡ يَسَّرۡنَا ٱلۡقُرۡءَانَ لِلذِّكۡرِ فَهَلۡ مِن مُّدَّكِرࣲ
Totisesti olemme tehnyt tämän Koraanin helpoksi muistaa, mutta missä on se, joka tahtoo noudattaa sitä
Ayah 32كَذَّبَتۡ قَوۡمُ لُوطِۭ بِٱلنُّذُرِ
Lootin kansa julisti varoittajat valehtelijoiksi
Ayah 33إِنَّآ أَرۡسَلۡنَا عَلَيۡهِمۡ حَاصِبًا إِلَّآ ءَالَ لُوطࣲۖ نَّجَّيۡنَٰهُم بِسَحَرࣲ
Totisesti Me lähetimme heille pyörremyrskyn; mutta Lootin perheen pelastimme aamun koittaessa
Ayah 34نِّعۡمَةࣰ مِّنۡ عِندِنَاۚ كَذَٰلِكَ نَجۡزِي مَن شَكَرَ
se oli Meidän osoittamamme armo. Näin palkitsemme sen, joka on kiitollinen
Ayah 35وَلَقَدۡ أَنذَرَهُم بَطۡشَتَنَا فَتَمَارَوۡاْ بِٱلنُّذُرِ
Totisesti hän oli varoittanut heitä Meidän väliintulostamme, mutta he epäilivät varoitusta
Ayah 36وَلَقَدۡ رَٰوَدُوهُ عَن ضَيۡفِهِۦ فَطَمَسۡنَآ أَعۡيُنَهُمۡ فَذُوقُواْ عَذَابِي وَنُذُرِ
He aikoivat viedä pois hänen vieraansa, mutta Me sokaisimme heidän silmänsä: »Kokekaa siis lähettämäni kuritus ja varoitus!»
Ayah 37وَلَقَدۡ صَبَّحَهُم بُكۡرَةً عَذَابࣱ مُّسۡتَقِرࣱّ
Ja totisesti, rangaistus, mikä oli heille määrätty, tuli aamulla heidän osakseen
Ayah 38فَذُوقُواْ عَذَابِي وَنُذُرِ
Tulkaa siis kokemaan lähettämäni rangaistus ja varoitus
Ayah 39وَلَقَدۡ يَسَّرۡنَا ٱلۡقُرۡءَانَ لِلذِّكۡرِ فَهَلۡ مِن مُّدَّكِرࣲ
Olemmehan tehnyt Koraanin helpoksi muistaa, mutta missä on se, joka haluaa noudattaa sitä
Ayah 40وَلَقَدۡ جَآءَ ءَالَ فِرۡعَوۡنَ ٱلنُّذُرُ
Toden totta tulivat varoittajat faraon kansan tykö
Ayah 41كَذَّبُواْ بِـَٔايَٰتِنَا كُلِّهَا فَأَخَذۡنَٰهُمۡ أَخۡذَ عَزِيزࣲ مُّقۡتَدِرٍ
He pitivät kaikkia tunnusmerkkejämme valheena, ja siksi me tartuimme heihin mahtavan, taitavan voimalla
Ayah 42أَكُفَّارُكُمۡ خَيۡرࣱ مِّنۡ أُوْلَٰٓئِكُمۡ أَمۡ لَكُم بَرَآءَةࣱ فِي ٱلزُّبُرِ
Ovatko teidän aikanne epäuskoiset parempia kuin nämä? Vai onko Pyhässä kirjassa poikkeus juuri teidän hyväksenne
Ayah 43أَمۡ يَقُولُونَ نَحۡنُ جَمِيعࣱ مُّنتَصِرࣱ
Tai sanovatko he: »Me seisomme lujasti yhdessä, autamme joukolla itseämme.»
Ayah 44سَيُهۡزَمُ ٱلۡجَمۡعُ وَيُوَلُّونَ ٱلدُّبُرَ
Pian hajoitetaan tuo joukko, ja he kääntyvät pakoon
Ayah 45بَلِ ٱلسَّاعَةُ مَوۡعِدُهُمۡ وَٱلسَّاعَةُ أَدۡهَىٰ وَأَمَرُّ
Niin, hetki on heille määrätty, ja se hetki on mitä kovin ja katkerin
Ayah 46إِنَّ ٱلۡمُجۡرِمِينَ فِي ضَلَٰلࣲ وَسُعُرࣲ
Totisesti ovat syntiset harhaan johdettuja ja mielettömyyden vallassa
Ayah 47يَوۡمَ يُسۡحَبُونَ فِي ٱلنَّارِ عَلَىٰ وُجُوهِهِمۡ ذُوقُواْ مَسَّ سَقَرَ
Sinä päivänä, jona heidät suin päin raastetaan tuleen, sanotaan heille: »Kokekaa kuumuuden kouria!»
Ayah 48إِنَّا كُلَّ شَيۡءٍ خَلَقۡنَٰهُ بِقَدَرࣲ
Olemme totisesti luonut kaiken oman mittansa mukaan
Ayah 49وَمَآ أَمۡرُنَآ إِلَّا وَٰحِدَةࣱ كَلَمۡحِۭ بِٱلۡبَصَرِ
ja Meidän käskymme on nopea kuin silmänräpäys
Ayah 50وَلَقَدۡ أَهۡلَكۡنَآ أَشۡيَاعَكُمۡ فَهَلۡ مِن مُّدَّكِرࣲ
Totisesti olemme kukistanut vertaisenne, mutta onko ketään, joka tahtoisi noudattaa varoitusta
Ayah 51وَكُلُّ شَيۡءࣲ فَعَلُوهُ فِي ٱلزُّبُرِ
Kaikki, mitä he tekevät, on Jumalan kirjoissa
Ayah 52وَكُلُّ صَغِيرࣲ وَكَبِيرࣲ مُّسۡتَطَرٌ
Kaikki, sekä suuri että pieni, on kirjoitettu muistiin
Ayah 53إِنَّ ٱلۡمُتَّقِينَ فِي جَنَّٰتࣲ وَنَهَرࣲ
Totisesti saavat ne, jotka Jumalaa pelkäävät, olla puutarhoissa ja virtojen äärillä
Ayah 54فِي مَقۡعَدِ صِدۡقٍ عِندَ مَلِيكࣲ مُّقۡتَدِرِۭ
totuuden asuinsijoissa, lähellä Kuningasta, mahtavaa
Ayah 55