Suura Hud
Suura Hud — 11/114 · 123 jaetta. Lue ja kuuntele arabialaisella tekstillä ja suomenkielisellä käännöksellä.
الٓرۚ كِتَٰبٌ أُحۡكِمَتۡ ءَايَٰتُهُۥ ثُمَّ فُصِّلَتۡ مِن لَّدُنۡ حَكِيمٍ خَبِيرٍ
Alif. Laam. Raa. Tämä on kirja, jonka säkeiden sisältö on vahvistettu, sillä ne on selittänyt Hän, joka on viisas, tietävä
Ayah 1أَلَّا تَعۡبُدُوٓاْ إِلَّا ٱللَّهَۚ إِنَّنِي لَكُم مِّنۡهُ نَذِيرࣱ وَبَشِيرࣱ
jotta ette palvelisi ketään muuta kuin Jumalaa. Totisesti, minä olen varoittaja ja ilosanoman tuoja teille Hänen luotaan
Ayah 2وَأَنِ ٱسۡتَغۡفِرُواْ رَبَّكُمۡ ثُمَّ تُوبُوٓاْ إِلَيۡهِ يُمَتِّعۡكُم مَّتَٰعًا حَسَنًا إِلَىٰٓ أَجَلࣲ مُّسَمࣰّ ى وَيُؤۡتِ كُلَّ ذِي فَضۡلࣲ فَضۡلَهُۥۖ وَإِن تَوَلَّوۡاْ فَإِنِّيٓ أَخَافُ عَلَيۡكُمۡ عَذَابَ يَوۡمࣲ كَبِيرٍ
Anokaa Herraltanne anteeksiantoa, kääntykää sitten Hänen puoleensa, niin Hän on hankkiva teille runsaan huolenpidon määräajaksi ja vuodattava armonsa jokaiselle, joka laupeudessa vaeltaa. Mutta jos luovutte pois, silloin totisesti pelkään, että tuomiopäivän rangaistus lankeaa päällenne
Ayah 3إِلَى ٱللَّهِ مَرۡجِعُكُمۡۖ وَهُوَ عَلَىٰ كُلِّ شَيۡءࣲ قَدِيرٌ
Jumalan luokse on teidän jälleen palattava, ja Hän kykenee tekemään kaiken, mitä tahtoo
Ayah 4أَلَآ إِنَّهُمۡ يَثۡنُونَ صُدُورَهُمۡ لِيَسۡتَخۡفُواْ مِنۡهُۚ أَلَا حِينَ يَسۡتَغۡشُونَ ثِيَابَهُمۡ يَعۡلَمُ مَا يُسِرُّونَ وَمَا يُعۡلِنُونَۚ إِنَّهُۥ عَلِيمُۢ بِذَاتِ ٱلصُّدُورِ
Katso, eivätkö he todella kaksin kerroin peitä rintaansa salatakseen Häneltä vihamielisyytensä. Kavahtakaa, kun he kääriytyvät vaatteisiinsa. Jumala tietää, mitä he salailevat ja mitä ilmaisevat. Totisesti, Hän tietää, mitä heidän rintaansa on kätkettynä
Ayah 5۞وَمَا مِن دَآبَّةࣲ فِي ٱلۡأَرۡضِ إِلَّا عَلَى ٱللَّهِ رِزۡقُهَا وَيَعۡلَمُ مُسۡتَقَرَّهَا وَمُسۡتَوۡدَعَهَاۚ كُلࣱّ فِي كِتَٰبࣲ مُّبِينࣲ
Ei ole ainoatakaan eläintä tämän maan päällä, jota Jumala ei ruokkisi, ja Hän tietää sen tyyssijan ja kotipaikan. Kaikki tämä on selvillä (Jumalan tiedon) Kirjassa
Ayah 6وَهُوَ ٱلَّذِي خَلَقَ ٱلسَّمَٰوَٰتِ وَٱلۡأَرۡضَ فِي سِتَّةِ أَيَّامࣲ وَكَانَ عَرۡشُهُۥ عَلَى ٱلۡمَآءِ لِيَبۡلُوَكُمۡ أَيُّكُمۡ أَحۡسَنُ عَمَلࣰ اۗ وَلَئِن قُلۡتَ إِنَّكُم مَّبۡعُوثُونَ مِنۢ بَعۡدِ ٱلۡمَوۡتِ لَيَقُولَنَّ ٱلَّذِينَ كَفَرُوٓاْ إِنۡ هَٰذَآ إِلَّا سِحۡرࣱ مُّبِينࣱ
Juuri Hän on luonut taivaat ja maan kuutena kautena, ja hänen valtaistuimensa on vesien yllä, niin että hän voi teitä koetella, nähdäkseen kuka teistä on paras teoissa. Ja jos sanot: »Totisesti, teidät herätetään kuolleista», niin ne, jotka ovat antautuneet epäuskon valtaan, vastaavat yhtä varmasti: »Tämähän on ilmeistä noituutta.»
Ayah 7وَلَئِنۡ أَخَّرۡنَا عَنۡهُمُ ٱلۡعَذَابَ إِلَىٰٓ أُمَّةࣲ مَّعۡدُودَةࣲ لَّيَقُولُنَّ مَا يَحۡبِسُهُۥٓۗ أَلَا يَوۡمَ يَأۡتِيهِمۡ لَيۡسَ مَصۡرُوفًا عَنۡهُمۡ وَحَاقَ بِهِم مَّا كَانُواْ بِهِۦ يَسۡتَهۡزِءُونَ
Ja jos Me viivytämme heidän tuomiotaan jonkin aikaa, niin he varmasti ilkkuvat: »Mikähän sitä estelee?» Totisesti sinä päivänä, jolloin se heidät saavuttaa, ei sitä voida torjua. Ja se, jolle he nauroivat, on lankeava heidän päällensä
Ayah 8وَلَئِنۡ أَذَقۡنَا ٱلۡإِنسَٰنَ مِنَّا رَحۡمَةࣰ ثُمَّ نَزَعۡنَٰهَا مِنۡهُ إِنَّهُۥ لَيَـُٔوسࣱ كَفُورࣱ
Jos Me annamme jonkun ihmisen maistaa armoamme ja sitten otamme sen häneltä pois, totisesti hän silloin käy epätoivoiseksi ja kiittämättömäksi
Ayah 9وَلَئِنۡ أَذَقۡنَٰهُ نَعۡمَآءَ بَعۡدَ ضَرَّآءَ مَسَّتۡهُ لَيَقُولَنَّ ذَهَبَ ٱلسَّيِّـَٔاتُ عَنِّيٓۚ إِنَّهُۥ لَفَرِحࣱ فَخُورٌ
Ja jos annamme hänen maistaa siunausta häntä kohdanneen iskun jälkeen, niin hän kerskuu: »Paha lähti loitolle minusta.» Hän käy todella omahyväiseksi, pöyhkeileväksi
Ayah 10إِلَّا ٱلَّذِينَ صَبَرُواْ وَعَمِلُواْ ٱلصَّٰلِحَٰتِ أُوْلَٰٓئِكَ لَهُم مَّغۡفِرَةࣱ وَأَجۡرࣱ كَبِيرࣱ
Toisin ne, jotka ovat kärsivällisiä ja hyviä tekoja harjoittavat; he ovat niitä, joille kuuluu anteeksiantamus ja suuri palkinto
Ayah 11فَلَعَلَّكَ تَارِكُۢ بَعۡضَ مَا يُوحَىٰٓ إِلَيۡكَ وَضَآئِقُۢ بِهِۦ صَدۡرُكَ أَن يَقُولُواْ لَوۡلَآ أُنزِلَ عَلَيۡهِ كَنزٌ أَوۡ جَآءَ مَعَهُۥ مَلَكٌۚ إِنَّمَآ أَنتَ نَذِيرࣱۚ وَٱللَّهُ عَلَىٰ كُلِّ شَيۡءࣲ وَكِيلٌ
Tahdotko sinä luopua jostakin sinulle määrätystä tehtävästä, ja ahdistaako rintaasi syystä, että he sanovat: »Miksi ei ole aarretta lähetetty hänelle tai miksi ei enkeli tullut hänen kanssaan?» Sinä olet ainoastaan varoittaja, ja Jumala valvoo yli kaiken
Ayah 12أَمۡ يَقُولُونَ ٱفۡتَرَىٰهُۖ قُلۡ فَأۡتُواْ بِعَشۡرِ سُوَرࣲ مِّثۡلِهِۦ مُفۡتَرَيَٰتࣲ وَٱدۡعُواْ مَنِ ٱسۡتَطَعۡتُم مِّن دُونِ ٱللَّهِ إِن كُنتُمۡ صَٰدِقِينَ
Tai jos he sanovat: »Hän on kaiken keksinyt», vastaa heille: »Tuokaa sitten kymmenen samanlaista sepittämäänne suuraa ja huutakaa avuksenne ketä voitte Jumalan asemesta, jos olette totuudessa.»
Ayah 13فَإِلَّمۡ يَسۡتَجِيبُواْ لَكُمۡ فَٱعۡلَمُوٓاْ أَنَّمَآ أُنزِلَ بِعِلۡمِ ٱللَّهِ وَأَن لَّآ إِلَٰهَ إِلَّا هُوَۖ فَهَلۡ أَنتُم مُّسۡلِمُونَ
Jos he tällöin eivät vastaa sinulle, silloin tiedä, että se (Koraani) totisesti on lähetetty maan päälle Jumalan viisautena ja että muuta jumaluutta ei ole olemassa kuin Hän. Oletteko siis oikeauskoisia (muslimeja)
Ayah 14مَن كَانَ يُرِيدُ ٱلۡحَيَوٰةَ ٱلدُّنۡيَا وَزِينَتَهَا نُوَفِّ إِلَيۡهِمۡ أَعۡمَٰلَهُمۡ فِيهَا وَهُمۡ فِيهَا لَا يُبۡخَسُونَ
Ketkä ikinä tavoittelevat tämän maailman elämää ja sen koreutta, heille Me annamme heidän tekojensa täyden ansion mukaan jo tässä elämässä, eikä mitään siitä heiltä vähennetä
Ayah 15أُوْلَٰٓئِكَ ٱلَّذِينَ لَيۡسَ لَهُمۡ فِي ٱلۡأٓخِرَةِ إِلَّا ٱلنَّارُۖ وَحَبِطَ مَا صَنَعُواْ فِيهَا وَبَٰطِلࣱ مَّا كَانُواْ يَعۡمَلُونَ
He ovat ihmisiä, joille tulevassa elämässä ei ole varattuna muuta kuin tuli, jonka piirissä heidän teoillaan ei ole mitään arvoa, ja kaikki, mitä he toimittivat, raukeaa turhaan
Ayah 16أَفَمَن كَانَ عَلَىٰ بَيِّنَةࣲ مِّن رَّبِّهِۦ وَيَتۡلُوهُ شَاهِدࣱ مِّنۡهُ وَمِن قَبۡلِهِۦ كِتَٰبُ مُوسَىٰٓ إِمَامࣰ ا وَرَحۡمَةًۚ أُوْلَٰٓئِكَ يُؤۡمِنُونَ بِهِۦۚ وَمَن يَكۡفُرۡ بِهِۦ مِنَ ٱلۡأَحۡزَابِ فَٱلنَّارُ مَوۡعِدُهُۥۚ فَلَا تَكُ فِي مِرۡيَةࣲ مِّنۡهُۚ إِنَّهُ ٱلۡحَقُّ مِن رَّبِّكَ وَلَٰكِنَّ أَكۡثَرَ ٱلنَّاسِ لَا يُؤۡمِنُونَ
Heidän kaltaisensa ei ole hän, joka nojautuu Herransa selvään todistukseen ja jolle Hänen todistajansa lukee sitä (Koraania); tämän edellä oli jo Mooseksen Kirja johdatuksena ja armona. Tämän (Mooseksen Kirjan) noudattajat uskovat siihenkin (Koraaniin). Ja heimolle, joka ei siihen usko, on tuli varattu asumukseksi. Älköön Sinulla siis olko mitään epäilyksiä tässä asiassa. Totisesti, tämä on Herrasi ilmoitus, mutta useimmat eivät siihen usko
Ayah 17وَمَنۡ أَظۡلَمُ مِمَّنِ ٱفۡتَرَىٰ عَلَى ٱللَّهِ كَذِبًاۚ أُوْلَٰٓئِكَ يُعۡرَضُونَ عَلَىٰ رَبِّهِمۡ وَيَقُولُ ٱلۡأَشۡهَٰدُ هَٰٓؤُلَآءِ ٱلَّذِينَ كَذَبُواْ عَلَىٰ رَبِّهِمۡۚ أَلَا لَعۡنَةُ ٱللَّهِ عَلَى ٱلظَّٰلِمِينَ
Ja kuka on nurjamielisempi kuin se, joka puhuu valhetta Jumalaa vastaan? Sellaiset viedään Herransa eteen, ja todistajat lausuvat: »He ovat niitä, jotka puhuivat valhetta Herraansa vastaan.» Eikö ole totta, että Jumalan kirous painaa väärämielisiä
Ayah 18ٱلَّذِينَ يَصُدُّونَ عَن سَبِيلِ ٱللَّهِ وَيَبۡغُونَهَا عِوَجࣰ ا وَهُم بِٱلۡأٓخِرَةِ هُمۡ كَٰفِرُونَ
He pitävät ihmisiä loitolla Jumalan polulta ja yrittävät tehdä sen mutkaiseksi. He ovat juuri niitä, jotka eivät usko tulevaan elämään
Ayah 19أُوْلَٰٓئِكَ لَمۡ يَكُونُواْ مُعۡجِزِينَ فِي ٱلۡأَرۡضِ وَمَا كَانَ لَهُم مِّن دُونِ ٱللَّهِ مِنۡ أَوۡلِيَآءَۘ يُضَٰعَفُ لَهُمُ ٱلۡعَذَابُۚ مَا كَانُواْ يَسۡتَطِيعُونَ ٱلسَّمۡعَ وَمَا كَانُواْ يُبۡصِرُونَ
Nämä ihmiset eivät voi paeta minnekään maan päältä, eivätkä he Jumalan sijaan löydä muita auttajia. Kaksinkertainen on oleva heidän rangaistuksensa, koska eivät he ymmärtäneet kuulla eivätkä nähdä
Ayah 20أُوْلَٰٓئِكَ ٱلَّذِينَ خَسِرُوٓاْ أَنفُسَهُمۡ وَضَلَّ عَنۡهُم مَّا كَانُواْ يَفۡتَرُونَ
Nämä kuuluvat niihin, jotka ovat sielunsa kadottaneet, ja heidän keksimänsä harhakuvat häviävät heiltä olemattomiin
Ayah 21لَا جَرَمَ أَنَّهُمۡ فِي ٱلۡأٓخِرَةِ هُمُ ٱلۡأَخۡسَرُونَ
He ovat kiistämättä niitä, jotka kärsivät pahimman häviön tulevassa elämässä
Ayah 22إِنَّ ٱلَّذِينَ ءَامَنُواْ وَعَمِلُواْ ٱلصَّٰلِحَٰتِ وَأَخۡبَتُوٓاْ إِلَىٰ رَبِّهِمۡ أُوْلَٰٓئِكَ أَصۡحَٰبُ ٱلۡجَنَّةِۖ هُمۡ فِيهَا خَٰلِدُونَ
Mutta ne, jotka uskovat ja tekevät hyvää sekä pysyvät nöyrinä Herransa edessä, ovat paratiisin perijöitä; siellä he saavat asua
Ayah 23۞مَثَلُ ٱلۡفَرِيقَيۡنِ كَٱلۡأَعۡمَىٰ وَٱلۡأَصَمِّ وَٱلۡبَصِيرِ وَٱلسَّمِيعِۚ هَلۡ يَسۡتَوِيَانِ مَثَلًاۚ أَفَلَا تَذَكَّرُونَ
Nämä kahdenlaiset ihmiset ovat verrattavissa toisiinsa niinkuin sokeat ja kuurot näkeviin ja kuuleviin. Voivatko nämä olla toistensa tasolla? Ettekö ymmärrä sitä
Ayah 24وَلَقَدۡ أَرۡسَلۡنَا نُوحًا إِلَىٰ قَوۡمِهِۦٓ إِنِّي لَكُمۡ نَذِيرࣱ مُّبِينٌ
Me lähetimme Nooan hänen kansansa luo, ja hän sanoi: »Minä olen totisesti varoittava teitä selvästi
Ayah 25أَن لَّا تَعۡبُدُوٓاْ إِلَّا ٱللَّهَۖ إِنِّيٓ أَخَافُ عَلَيۡكُمۡ عَذَابَ يَوۡمٍ أَلِيمࣲ
ettette palvelisi ketään muuta kuin Jumalaa. Totisesti, minä pelkään sitä tuomiota, joka tuskan päivänä teille langetetaan.»
Ayah 26فَقَالَ ٱلۡمَلَأُ ٱلَّذِينَ كَفَرُواْ مِن قَوۡمِهِۦ مَا نَرَىٰكَ إِلَّا بَشَرࣰ ا مِّثۡلَنَا وَمَا نَرَىٰكَ ٱتَّبَعَكَ إِلَّا ٱلَّذِينَ هُمۡ أَرَاذِلُنَا بَادِيَ ٱلرَّأۡيِ وَمَا نَرَىٰ لَكُمۡ عَلَيۡنَا مِن فَضۡلِۭ بَلۡ نَظُنُّكُمۡ كَٰذِبِينَ
Silloin hänen kansansa uskottomain johtomiehet sanoivat: »Huomaamme, että olet vain meidän kaltaisemme ihminen; huomaamme myös, että sinua seuraavat vain meistä halvimmat, joilla on pintapuolinen arvostelukyky; ja me näemme, ettet ole meitä etevämpi. Itse asiassa me pidämme sinua valehtelijana.»
Ayah 27قَالَ يَٰقَوۡمِ أَرَءَيۡتُمۡ إِن كُنتُ عَلَىٰ بَيِّنَةࣲ مِّن رَّبِّي وَءَاتَىٰنِي رَحۡمَةࣰ مِّنۡ عِندِهِۦ فَعُمِّيَتۡ عَلَيۡكُمۡ أَنُلۡزِمُكُمُوهَا وَأَنتُمۡ لَهَا كَٰرِهُونَ
Hän sanoi: »Oi kansani, oletteko ottaneet huomioon, että minä saatan nojautua Herraltani tulleisiin selviin todistuksiin? Hän on osoittanut minulle armoaan, mutta se on teidän katseiltanne kätketty. Tulisiko meidän sitten väkisin tyrkyttää teille sitä, kun kerran olette vastahakoisia
Ayah 28وَيَٰقَوۡمِ لَآ أَسۡـَٔلُكُمۡ عَلَيۡهِ مَالًاۖ إِنۡ أَجۡرِيَ إِلَّا عَلَى ٱللَّهِۚ وَمَآ أَنَا۠ بِطَارِدِ ٱلَّذِينَ ءَامَنُوٓاْۚ إِنَّهُم مُّلَٰقُواْ رَبِّهِمۡ وَلَٰكِنِّيٓ أَرَىٰكُمۡ قَوۡمࣰ ا تَجۡهَلُونَ
Oi kansani! En myöskään pyydä sen vuoksi teiltä mitään rikkauksia. Minun palkkani on yksin Jumalan huostassa, enkä aio karkoittaa niitä, jotka uskovat. Totisesti, he saavat kohdata Herransa, mutta minä näen, että te olette tietämätöntä kansaa
Ayah 29وَيَٰقَوۡمِ مَن يَنصُرُنِي مِنَ ٱللَّهِ إِن طَرَدتُّهُمۡۚ أَفَلَا تَذَكَّرُونَ
Oi kansani! Kuka auttaa minua Jumalaa vastaan, jos ajan heidät pois? Ettekö jo ymmärrä
Ayah 30وَلَآ أَقُولُ لَكُمۡ عِندِي خَزَآئِنُ ٱللَّهِ وَلَآ أَعۡلَمُ ٱلۡغَيۡبَ وَلَآ أَقُولُ إِنِّي مَلَكࣱ وَلَآ أَقُولُ لِلَّذِينَ تَزۡدَرِيٓ أَعۡيُنُكُمۡ لَن يُؤۡتِيَهُمُ ٱللَّهُ خَيۡرًاۖ ٱللَّهُ أَعۡلَمُ بِمَا فِيٓ أَنفُسِهِمۡ إِنِّيٓ إِذࣰ ا لَّمِنَ ٱلظَّٰلِمِينَ
Enkä sano teille, että minulla on Jumalan aarteet, en myöskään tiedä näkymättömiä asioita enkä sano olevani enkeli. En liioin sano niistä, jotka teidän silmissänne ovat halveksittavia, ettei Jumala suo heille mitään hyvää. Jumala tietää parhaiten, mitä heillä on sisimmässään; totisesti, jos toisin puhuisin, olisin yksi väärämielisistä.»
Ayah 31قَالُواْ يَٰنُوحُ قَدۡ جَٰدَلۡتَنَا فَأَكۡثَرۡتَ جِدَٰلَنَا فَأۡتِنَا بِمَا تَعِدُنَآ إِن كُنتَ مِنَ ٱلصَّٰدِقِينَ
He sanoivat: »Oi Nooa! Olet väitellyt kanssamme etkä väsy kanssamme väittelemään, osoita siis, mitä meille lupaat, jos olet totuudellinen
Ayah 32قَالَ إِنَّمَا يَأۡتِيكُم بِهِ ٱللَّهُ إِن شَآءَ وَمَآ أَنتُم بِمُعۡجِزِينَ
Hän sanoi: »Jumala yksin on sen osoittava, jos tahtoo, ettekä te voi Häntä väistää
Ayah 33وَلَا يَنفَعُكُمۡ نُصۡحِيٓ إِنۡ أَرَدتُّ أَنۡ أَنصَحَ لَكُمۡ إِن كَانَ ٱللَّهُ يُرِيدُ أَن يُغۡوِيَكُمۡۚ هُوَ رَبُّكُمۡ وَإِلَيۡهِ تُرۡجَعُونَ
Eikä minun neuvomiseni teitä hyödytä, vaikkapa miten pyrkisin teitä neuvomaan, jos Jumala tahtoisi eksyttää teidät tieltä. Hän on teidän Herranne, ja hänen luokseen on teidän jälleen palattava.»
Ayah 34أَمۡ يَقُولُونَ ٱفۡتَرَىٰهُۖ قُلۡ إِنِ ٱفۡتَرَيۡتُهُۥ فَعَلَيَّ إِجۡرَامِي وَأَنَا۠ بَرِيٓءࣱ مِّمَّا تُجۡرِمُونَ
Jos he sanovat: »Hän on tuon keksinyt», niin vastaa: »Jos olen sen itse keksinyt, niin se olkoon minun syntini, mutta minä olen viaton teidän tekemiinne synteihin.»
Ayah 35وَأُوحِيَ إِلَىٰ نُوحٍ أَنَّهُۥ لَن يُؤۡمِنَ مِن قَوۡمِكَ إِلَّا مَن قَدۡ ءَامَنَ فَلَا تَبۡتَئِسۡ بِمَا كَانُواْ يَفۡعَلُونَ
Ja Nooalle ilmoitettiin: »Kukaan kansastasi ei ole uskova lukuunottamatta niitä, jotka jo ennestään ovat uskoneet. Älä ole huolissasi heidän teoistaan
Ayah 36وَٱصۡنَعِ ٱلۡفُلۡكَ بِأَعۡيُنِنَا وَوَحۡيِنَا وَلَا تُخَٰطِبۡنِي فِي ٱلَّذِينَ ظَلَمُوٓاْ إِنَّهُم مُّغۡرَقُونَ
Rakenna arkki Meidän silmiemme edessä ja Meidän käskystämme, äläkä puhu minulle niistä, jotka väärin tekevät. Totisesti heidät hukutetaan.»
Ayah 37وَيَصۡنَعُ ٱلۡفُلۡكَ وَكُلَّمَا مَرَّ عَلَيۡهِ مَلَأࣱ مِّن قَوۡمِهِۦ سَخِرُواْ مِنۡهُۚ قَالَ إِن تَسۡخَرُواْ مِنَّا فَإِنَّا نَسۡخَرُ مِنكُمۡ كَمَا تَسۡخَرُونَ
Ja hän rakensi arkin, ja joka kerran, kun hänen kansansa johtomiehet kulkivat hänen ohitseen, he nauroivat hänelle. Hän sanoi: »Jos nauratte meille, niin totisesti me tulemme vielä nauramaan teille, kuten te nyt teette
Ayah 38فَسَوۡفَ تَعۡلَمُونَ مَن يَأۡتِيهِ عَذَابࣱ يُخۡزِيهِ وَيَحِلُّ عَلَيۡهِ عَذَابࣱ مُّقِيمٌ
Silloin tulette tietämään, kenet yllättää häpeällinen rangaistus ja kenelle langetetaan ikuisen tuskan tuomio.»
Ayah 39حَتَّىٰٓ إِذَا جَآءَ أَمۡرُنَا وَفَارَ ٱلتَّنُّورُ قُلۡنَا ٱحۡمِلۡ فِيهَا مِن كُلࣲّ زَوۡجَيۡنِ ٱثۡنَيۡنِ وَأَهۡلَكَ إِلَّا مَن سَبَقَ عَلَيۡهِ ٱلۡقَوۡلُ وَمَنۡ ءَامَنَۚ وَمَآ ءَامَنَ مَعَهُۥٓ إِلَّا قَلِيلࣱ
Näin oli siihen saakka, kunnes Meidän käskymme annettiin ja tulivuori purkautui, ja Me sanoimme: »Kuljeta arkkiin kaksi jokaista lajia, uros ja naaras, sekä perheesi, paitsi niitä, joista määrättiin jo aikaisemmin, ynnä kaikki uskovaiset.» Ja niitä, jotka uskoivat hänen kanssaan, oli vain jokunen
Ayah 40۞وَقَالَ ٱرۡكَبُواْ فِيهَا بِسۡمِ ٱللَّهِ مَجۡرٜىٰهَا وَمُرۡسَىٰهَآۚ إِنَّ رَبِّي لَغَفُورࣱ رَّحِيمࣱ
Ja Nooa sanoi: »Astukaa arkkiin, ja Jumalan nimessä se purjehtikoon ja määränpäähänsä pysähtyköön. Totisesti, Herrani on anteeksiantavainen, armollinen.»
Ayah 41وَهِيَ تَجۡرِي بِهِمۡ فِي مَوۡجࣲ كَٱلۡجِبَالِ وَنَادَىٰ نُوحٌ ٱبۡنَهُۥ وَكَانَ فِي مَعۡزِلࣲ يَٰبُنَيَّ ٱرۡكَب مَّعَنَا وَلَا تَكُن مَّعَ ٱلۡكَٰفِرِينَ
Ja se purjehti heidän kanssaan keskellä vuorenkorkuisia aaltoja, ja Nooa huusi pojalleen, joka oli rannalla: »Oi poikani! Tule meidän mukaamme, äläkä ole niiden kanssa, jotka eivät usko.»
Ayah 42قَالَ سَـَٔاوِيٓ إِلَىٰ جَبَلࣲ يَعۡصِمُنِي مِنَ ٱلۡمَآءِۚ قَالَ لَا عَاصِمَ ٱلۡيَوۡمَ مِنۡ أَمۡرِ ٱللَّهِ إِلَّا مَن رَّحِمَۚ وَحَالَ بَيۡنَهُمَا ٱلۡمَوۡجُ فَكَانَ مِنَ ٱلۡمُغۡرَقِينَ
Hän vastasi: »Lähden turvaan jollekin vuorelle, se suojelee minut vedeltä.» Nooa sanoi: »Tänään ei ole kukaan muu Jumalan käskyltä suojassa kuin se, jolle Hän osoittaa armoaan.» Ja aalto erotti heidät toisistaan, ja hän joutui niiden joukkoon, jotka hukkuivat
Ayah 43وَقِيلَ يَٰٓأَرۡضُ ٱبۡلَعِي مَآءَكِ وَيَٰسَمَآءُ أَقۡلِعِي وَغِيضَ ٱلۡمَآءُ وَقُضِيَ ٱلۡأَمۡرُ وَٱسۡتَوَتۡ عَلَى ٱلۡجُودِيِّۖ وَقِيلَ بُعۡدࣰ ا لِّلۡقَوۡمِ ٱلظَّٰلِمِينَ
Ja myöhemmin kuului käsky: »Maa, niele vetesi! Taivas, lakkaa satamasta!» Silloin vesi laskeutui ja käsky oli täytetty. Ja arkki pysähtyi al-Dzuudin kohdalla. Ja sana kuului: »Pois väärämieliset ihmiset!»
Ayah 44وَنَادَىٰ نُوحࣱ رَّبَّهُۥ فَقَالَ رَبِّ إِنَّ ٱبۡنِي مِنۡ أَهۡلِي وَإِنَّ وَعۡدَكَ ٱلۡحَقُّ وَأَنتَ أَحۡكَمُ ٱلۡحَٰكِمِينَ
Nooa huusi Herralleen ja sanoi: »Totisesti, poikani kuuluu perheeseeni, ja Sinun lupauksesi on totta, ja Sinä olet tuomareilta oikeamielisin.»
Ayah 45قَالَ يَٰنُوحُ إِنَّهُۥ لَيۡسَ مِنۡ أَهۡلِكَۖ إِنَّهُۥ عَمَلٌ غَيۡرُ صَٰلِحࣲۖ فَلَا تَسۡـَٔلۡنِ مَا لَيۡسَ لَكَ بِهِۦ عِلۡمٌۖ إِنِّيٓ أَعِظُكَ أَن تَكُونَ مِنَ ٱلۡجَٰهِلِينَ
Hän sanoi: »Oi Nooa! Totisesti, hän on perheesi ulkopuolella; hänen tekonsa ovat pahat; älä siis pyydä Minulta sellaista, mistä sinulla ei ole tietoa. Totisesti, Minä varoitan sinua. ettet joutuisi tietämättömien joukkoon.»
Ayah 46قَالَ رَبِّ إِنِّيٓ أَعُوذُ بِكَ أَنۡ أَسۡـَٔلَكَ مَا لَيۡسَ لِي بِهِۦ عِلۡمࣱۖ وَإِلَّا تَغۡفِرۡ لِي وَتَرۡحَمۡنِيٓ أَكُن مِّنَ ٱلۡخَٰسِرِينَ
Nooa sanoi: »Herrani, varjele minua pyytämästä Sinulta sellaista, mistä minulla ei ole mitään tietoa. Ja ellet Sinä anna minulle anteeksi ja osoita minulle armoasi, olen kuuluva kadotettujen joukkoon.»
Ayah 47قِيلَ يَٰنُوحُ ٱهۡبِطۡ بِسَلَٰمࣲ مِّنَّا وَبَرَكَٰتٍ عَلَيۡكَ وَعَلَىٰٓ أُمَمࣲ مِّمَّن مَّعَكَۚ وَأُمَمࣱ سَنُمَتِّعُهُمۡ ثُمَّ يَمَسُّهُم مِّنَّا عَذَابٌ أَلِيمࣱ
Silloin kuului ääni: »Oi Nooa! Lähde rauhassa luotamme, ja siunattuja olkaa sinä ja ne kansat, jotka syntyvät sinun seurassasi olevista. Ja kansoja on tuleva, joille annamme nautintoja, mutta joita sitten on kohtaava Meidän tuskallinen tuomiomme.»
Ayah 48تِلۡكَ مِنۡ أَنۢبَآءِ ٱلۡغَيۡبِ نُوحِيهَآ إِلَيۡكَۖ مَا كُنتَ تَعۡلَمُهَآ أَنتَ وَلَا قَوۡمُكَ مِن قَبۡلِ هَٰذَاۖ فَٱصۡبِرۡۖ إِنَّ ٱلۡعَٰقِبَةَ لِلۡمُتَّقِينَ
Tässä on kerrottu muutamista tapahtumista, joita et ole nähnyt, mutta jotka Me sinulle ilmoitamme. Et sinä eikä sinun kansasi niistä ennen tiennyt. Ole siis kärsivällinen! Totisesti, määränpää kuuluu niille, jotka Jumalaa pelkäävät
Ayah 49وَإِلَىٰ عَادٍ أَخَاهُمۡ هُودࣰ اۚ قَالَ يَٰقَوۡمِ ٱعۡبُدُواْ ٱللَّهَ مَا لَكُم مِّنۡ إِلَٰهٍ غَيۡرُهُۥٓۖ إِنۡ أَنتُمۡ إِلَّا مُفۡتَرُونَ
Aadin heimon luokse Me lähetimme heidän veljensä Huudin. Tämä sanoi: »Oi kansani, palvelkaa Jumalaa, teillä ei ole muuta jumaluutta kuin Hän; te elätte harhakuvitelmissanne
Ayah 50يَٰقَوۡمِ لَآ أَسۡـَٔلُكُمۡ عَلَيۡهِ أَجۡرًاۖ إِنۡ أَجۡرِيَ إِلَّا عَلَى ٱلَّذِي فَطَرَنِيٓۚ أَفَلَا تَعۡقِلُونَ
Oi kansani! En pyydä siitä teiltä mitään palkkaa; minun palkkani on Jumalan asia, joka on minut luonut. Ettekö jo ymmärrä
Ayah 51وَيَٰقَوۡمِ ٱسۡتَغۡفِرُواْ رَبَّكُمۡ ثُمَّ تُوبُوٓاْ إِلَيۡهِ يُرۡسِلِ ٱلسَّمَآءَ عَلَيۡكُم مِّدۡرَارࣰ ا وَيَزِدۡكُمۡ قُوَّةً إِلَىٰ قُوَّتِكُمۡ وَلَا تَتَوَلَّوۡاْ مُجۡرِمِينَ
Oi kansani! Pyytäkää anteeksiantoa Herraltanne ja kääntykää sitten Hänen puoleensa. Hän antaa taivaan lähettää teille runsaan sateen ja Hän antaa teille uutta voimaa entisen lisäksi. Älkää enää kääntykö syntiä tekemään.»
Ayah 52قَالُواْ يَٰهُودُ مَا جِئۡتَنَا بِبَيِّنَةࣲ وَمَا نَحۡنُ بِتَارِكِيٓ ءَالِهَتِنَا عَن قَوۡلِكَ وَمَا نَحۡنُ لَكَ بِمُؤۡمِنِينَ
He sanoivat: »Oi Huud! Sinä et ole tuonut meille mitään selviä todistuksia, joten emme aio puheittesi perusteella hylätä jumaliamme emmekä voi sinua uskoa
Ayah 53إِن نَّقُولُ إِلَّا ٱعۡتَرَىٰكَ بَعۡضُ ءَالِهَتِنَا بِسُوٓءࣲۗ قَالَ إِنِّيٓ أُشۡهِدُ ٱللَّهَ وَٱشۡهَدُوٓاْ أَنِّي بَرِيٓءࣱ مِّمَّا تُشۡرِكُونَ
Emme sano muuta kuin että jotkut jumalistamme ovat saaneet sinut pahuuden valtaan.» Hän sanoi: »Totisesti, minä huudan Jumalan todistajakseni, ja todistakaa tekin, että minulla ei ole mitään osuutta siihen, jonka te asetatte Jumalan rinnalle
Ayah 54مِن دُونِهِۦۖ فَكِيدُونِي جَمِيعࣰ ا ثُمَّ لَا تُنظِرُونِ
Jättäkää Jumala eroon; saattakaa sitten suunnitelmanne minua vastaan päätökseen viivyttelemättä
Ayah 55إِنِّي تَوَكَّلۡتُ عَلَى ٱللَّهِ رَبِّي وَرَبِّكُمۚ مَّا مِن دَآبَّةٍ إِلَّا هُوَ ءَاخِذُۢ بِنَاصِيَتِهَآۚ إِنَّ رَبِّي عَلَىٰ صِرَٰطࣲ مُّسۡتَقِيمࣲ
Totisesti, minä luotan Jumalaan, minun ja teidänkin Herraanne. Ei ole yhtäkään olentoa, johon Hän ei voi tarttua tukasta. Totisesti, minun Herrani kulkee oikeata tietä
Ayah 56فَإِن تَوَلَّوۡاْ فَقَدۡ أَبۡلَغۡتُكُم مَّآ أُرۡسِلۡتُ بِهِۦٓ إِلَيۡكُمۡۚ وَيَسۡتَخۡلِفُ رَبِّي قَوۡمًا غَيۡرَكُمۡ وَلَا تَضُرُّونَهُۥ شَيۡـًٔاۚ إِنَّ رَبِّي عَلَىٰ كُلِّ شَيۡءٍ حَفِيظࣱ
Ja jos te sitten käännytte pois, minä olen jo joka tapauksessa ilmoittanut teille sen sanoman, jota tuomaan minut luoksenne lähetettiin. Herrani on asettava teidän seuraajaksenne toisen kansan, ja te ette voi vahingoittaa Häntä vähääkään. Totisesti, Herrani valvoo kaikkea.»
Ayah 57وَلَمَّا جَآءَ أَمۡرُنَا نَجَّيۡنَا هُودࣰ ا وَٱلَّذِينَ ءَامَنُواْ مَعَهُۥ بِرَحۡمَةࣲ مِّنَّا وَنَجَّيۡنَٰهُم مِّنۡ عَذَابٍ غَلِيظࣲ
Ja kun Meidän käskymme seurasi, Me armossamme pelastimme Huudin ja ne, jotka hänen laillaan uskoivat; ja Me pelastimme heidät hirvittävästä rangaistuksesta
Ayah 58وَتِلۡكَ عَادࣱۖ جَحَدُواْ بِـَٔايَٰتِ رَبِّهِمۡ وَعَصَوۡاْ رُسُلَهُۥ وَٱتَّبَعُوٓاْ أَمۡرَ كُلِّ جَبَّارٍ عَنِيدࣲ
He olivat Aadin heimoa, jotka hylkäsivät Herransa merkit ja olivat tottelemattomia Hänen lähettiläilleen, mutta seurasivat jokaisen totuutta vihaavan itsevaltiaan käskyjä
Ayah 59وَأُتۡبِعُواْ فِي هَٰذِهِ ٱلدُّنۡيَا لَعۡنَةࣰ وَيَوۡمَ ٱلۡقِيَٰمَةِۗ أَلَآ إِنَّ عَادࣰ ا كَفَرُواْ رَبَّهُمۡۗ أَلَا بُعۡدࣰ ا لِّعَادࣲ قَوۡمِ هُودࣲ
Heitä on kohtaava kirous tässä maailmassa ja ylösnousemuksen päivänä. Eikö ole totta, että Aad ei tahtonut uskoa Herraansa? Hävitköön Aad, Huudin kansa
Ayah 60۞وَإِلَىٰ ثَمُودَ أَخَاهُمۡ صَٰلِحࣰ اۚ قَالَ يَٰقَوۡمِ ٱعۡبُدُواْ ٱللَّهَ مَا لَكُم مِّنۡ إِلَٰهٍ غَيۡرُهُۥۖ هُوَ أَنشَأَكُم مِّنَ ٱلۡأَرۡضِ وَٱسۡتَعۡمَرَكُمۡ فِيهَا فَٱسۡتَغۡفِرُوهُ ثُمَّ تُوبُوٓاْ إِلَيۡهِۚ إِنَّ رَبِّي قَرِيبࣱ مُّجِيبࣱ
Ja Tamuudin heimon luokse Me lähetimme heidän veljensä Saalihin. Tämä sanoi: »Oi kansani! Palvelkaa Jumalaa; teillä ei ole muita jumaluuksia kuin Hän. Hän loi teidät tästä maasta ja antoi teidän siinä asua. Sentähden pyytäkää anteeksiantamusta Häneltä ja palatkaa sitten Hänen luoksensa. Totisesti, Herrani on lähellä, Hän vastaa teille.»
Ayah 61قَالُواْ يَٰصَٰلِحُ قَدۡ كُنتَ فِينَا مَرۡجُوࣰّ ا قَبۡلَ هَٰذَآۖ أَتَنۡهَىٰنَآ أَن نَّعۡبُدَ مَا يَعۡبُدُ ءَابَآؤُنَا وَإِنَّنَا لَفِي شَكࣲّ مِّمَّا تَدۡعُونَآ إِلَيۡهِ مُرِيبࣲ
He sanoivat: »Oi Saalih, sinä olet ollut keskuudessamme tätä ennenkin. Sinuun panimme toivomme; kiellätkö sinä meitä palvelemasta sitä, mitä isämme palvelivat? Ja me toden teolla epäilemme suuresti sitä, mihin meitä kehoitat.»
Ayah 62قَالَ يَٰقَوۡمِ أَرَءَيۡتُمۡ إِن كُنتُ عَلَىٰ بَيِّنَةࣲ مِّن رَّبِّي وَءَاتَىٰنِي مِنۡهُ رَحۡمَةࣰ فَمَن يَنصُرُنِي مِنَ ٱللَّهِ إِنۡ عَصَيۡتُهُۥۖ فَمَا تَزِيدُونَنِي غَيۡرَ تَخۡسِيرࣲ
Hän sanoi: »Oi kansani! Oletteko ajatelleet sitä, että jos minä nojaudun Herrani selvään todistukseen ja Hän on suonut minulle omaa armoaan, kuka silloin auttaisi minua Jumalaa vastaan, jos olisin Hänelle tottelematon? Sentähden te vain saatatte minut turmioon
Ayah 63وَيَٰقَوۡمِ هَٰذِهِۦ نَاقَةُ ٱللَّهِ لَكُمۡ ءَايَةࣰۖ فَذَرُوهَا تَأۡكُلۡ فِيٓ أَرۡضِ ٱللَّهِۖ وَلَا تَمَسُّوهَا بِسُوٓءࣲ فَيَأۡخُذَكُمۡ عَذَابࣱ قَرِيبࣱ
Oi kansani, tämä naaraskameli on Jumalan, se on merkkinä teille; antakaa sen käydä Jumalan laitumella älkää tehkö sille mitään vahinkoa, ettei pikainen rangaistus teitä yllättäisi.»
Ayah 64فَعَقَرُوهَا فَقَالَ تَمَتَّعُواْ فِي دَارِكُمۡ ثَلَٰثَةَ أَيَّامࣲۖ ذَٰلِكَ وَعۡدٌ غَيۡرُ مَكۡذُوبࣲ
Mutta he katkaisivat sen polvijänteet; silloin Saalih sanoi: »Nauttikaa elämästä kolme päivää sisällä asunnoissanne. Tämä on lupaus, jota ei ole mahdollista väittää vääräksi.»
Ayah 65فَلَمَّا جَآءَ أَمۡرُنَا نَجَّيۡنَا صَٰلِحࣰ ا وَٱلَّذِينَ ءَامَنُواْ مَعَهُۥ بِرَحۡمَةࣲ مِّنَّا وَمِنۡ خِزۡيِ يَوۡمِئِذٍۚ إِنَّ رَبَّكَ هُوَ ٱلۡقَوِيُّ ٱلۡعَزِيزُ
Sitten, kun Meidän käskymme täyttyi, Me armossamme pelastimme Saalihin ja ne, jotka hänen laillaan uskoivat, tuon päivän häpeästä. Totisesti, sinun Herrasi on kaikkivaltias, kaikkivoipa
Ayah 66وَأَخَذَ ٱلَّذِينَ ظَلَمُواْ ٱلصَّيۡحَةُ فَأَصۡبَحُواْ فِي دِيَٰرِهِمۡ جَٰثِمِينَ
Ja jylisevä melu yllätti ne, jotka olivat väärin tehneet; heistä tuli vainajia, joiden ruumiit viruivat heidän kodeissaan
Ayah 67كَأَن لَّمۡ يَغۡنَوۡاْ فِيهَآۗ أَلَآ إِنَّ ثَمُودَاْ كَفَرُواْ رَبَّهُمۡۗ أَلَا بُعۡدࣰ ا لِّثَمُودَ
ikäänkuin he eivät olisi milloinkaan siellä eläneet. Eikö ole totta, että Tamuud ei uskonut Herraansa? Hävitköön Tamuud
Ayah 68وَلَقَدۡ جَآءَتۡ رُسُلُنَآ إِبۡرَٰهِيمَ بِٱلۡبُشۡرَىٰ قَالُواْ سَلَٰمࣰ اۖ قَالَ سَلَٰمࣱۖ فَمَا لَبِثَ أَن جَآءَ بِعِجۡلٍ حَنِيذࣲ
Ja totisesti, Meidän lähettiläämme tulivat Aabrahamin luokse tuoden iloisia uutisia; he tervehtivät: »Rauha!» Hän vastasi: »Rauha!» ja kotvan kuluttua hän tarjosi heille paistettua vasikkaa
Ayah 69فَلَمَّا رَءَآ أَيۡدِيَهُمۡ لَا تَصِلُ إِلَيۡهِ نَكِرَهُمۡ وَأَوۡجَسَ مِنۡهُمۡ خِيفَةࣰۚ قَالُواْ لَا تَخَفۡ إِنَّآ أُرۡسِلۡنَآ إِلَىٰ قَوۡمِ لُوطࣲ
Mutta kun hän näki, etteivät heidän kätensä ojentuneet sitä kohti, hän oudoksui heitä ja tunsi pelkoa heitä kohtaan. He sanoivat: »Älä pelkää, totisesti, meidät on lähetetty Lootin kansan luokse.»
Ayah 70وَٱمۡرَأَتُهُۥ قَآئِمَةࣱ فَضَحِكَتۡ فَبَشَّرۡنَٰهَا بِإِسۡحَٰقَ وَمِن وَرَآءِ إِسۡحَٰقَ يَعۡقُوبَ
Ja Aabrahamin vaimo seisoi myös siinä ja sattui nauramaan; silloin ilmoitimme hänelle iloisen lupauksen Iisakista ja Iisakin pojasta Jaakobista
Ayah 71قَالَتۡ يَٰوَيۡلَتَىٰٓ ءَأَلِدُ وَأَنَا۠ عَجُوزࣱ وَهَٰذَا بَعۡلِي شَيۡخًاۖ إِنَّ هَٰذَا لَشَيۡءٌ عَجِيبࣱ
Hän sanoi: »Voi minua, voinko minä synnyttää, vaikka olen näin vanha, ja mieheni tässä on myös iäkäs. Tämä on tosiaankin merkillinen asia.»
Ayah 72قَالُوٓاْ أَتَعۡجَبِينَ مِنۡ أَمۡرِ ٱللَّهِۖ رَحۡمَتُ ٱللَّهِ وَبَرَكَٰتُهُۥ عَلَيۡكُمۡ أَهۡلَ ٱلۡبَيۡتِۚ إِنَّهُۥ حَمِيدࣱ مَّجِيدࣱ
He vastasivat: »Ihmetteletkö sinä Herrasi määräystä? Jumalan armo ja Hänen siunauksensa tulkoot teidän, tämän huonekunnan osaksi. Totisesti, Hän on ylistetty, ylevä.»
Ayah 73فَلَمَّا ذَهَبَ عَنۡ إِبۡرَٰهِيمَ ٱلرَّوۡعُ وَجَآءَتۡهُ ٱلۡبُشۡرَىٰ يُجَٰدِلُنَا فِي قَوۡمِ لُوطٍ
Kun Aabrahamin pelko oli haihtunut ja hän oli saanut kuulla iloisesta sanomasta, hän alkoi kiistellä kanssamme Lootin kansasta
Ayah 74إِنَّ إِبۡرَٰهِيمَ لَحَلِيمٌ أَوَّٰهࣱ مُّنِيبࣱ
Totisesti, Aabraham oli sangen lempeä, sääliväinen ja hurskas
Ayah 75يَٰٓإِبۡرَٰهِيمُ أَعۡرِضۡ عَنۡ هَٰذَآۖ إِنَّهُۥ قَدۡ جَآءَ أَمۡرُ رَبِّكَۖ وَإِنَّهُمۡ ءَاتِيهِمۡ عَذَابٌ غَيۡرُ مَرۡدُودࣲ
»Oi, Aabraham, jätä tämä asia omaan menoonsa, totisesti Herrasi käsky on tullut, ja Lootin kansan on kohtaava tuomio, jota ei voi väistää.»
Ayah 76وَلَمَّا جَآءَتۡ رُسُلُنَا لُوطࣰ ا سِيٓءَ بِهِمۡ وَضَاقَ بِهِمۡ ذَرۡعࣰ ا وَقَالَ هَٰذَا يَوۡمٌ عَصِيبࣱ
Ja kun lähettiläämme menivät Lootin luokse, tämä oli kansansa takia ahdistuksessa ja halusi sydämessään heitä auttaa ja sanoi: »Tämä on tuskan päivä.»
Ayah 77وَجَآءَهُۥ قَوۡمُهُۥ يُهۡرَعُونَ إِلَيۡهِ وَمِن قَبۡلُ كَانُواْ يَعۡمَلُونَ ٱلسَّيِّـَٔاتِۚ قَالَ يَٰقَوۡمِ هَٰٓؤُلَآءِ بَنَاتِي هُنَّ أَطۡهَرُ لَكُمۡۖ فَٱتَّقُواْ ٱللَّهَ وَلَا تُخۡزُونِ فِي ضَيۡفِيٓۖ أَلَيۡسَ مِنكُمۡ رَجُلࣱ رَّشِيدࣱ
Ja hänen kansansa ryntäsi hillittömästi hänen luokseen, ja he olivat jo ennestään harjaantuneet ilkitekoihin. Loot sanoi: »Oi, kansani, tässä ovat tyttäreni! He ovat puhtaampia teitä varten, kunnioittakaa siis Jumalaa, älkääkä häväiskö minua vieraitteni edessä. Eikö yhtään siveätä miestä ole joukossanne?»
Ayah 78قَالُواْ لَقَدۡ عَلِمۡتَ مَا لَنَا فِي بَنَاتِكَ مِنۡ حَقࣲّ وَإِنَّكَ لَتَعۡلَمُ مَا نُرِيدُ
He sanoivat: »Sinä tiedät perin hyvin, ettei meillä ole mitään oikeutta tyttäriisi, ja tiedät myös aivan hyvin. mitä me haluamme.»
Ayah 79قَالَ لَوۡ أَنَّ لِي بِكُمۡ قُوَّةً أَوۡ ءَاوِيٓ إِلَىٰ رُكۡنࣲ شَدِيدࣲ
Hän sanoi: »Toivon, että minulla olisi voimaa vastustaa teitä tai luja tuki, mihin turvautuisin.»
Ayah 80قَالُواْ يَٰلُوطُ إِنَّا رُسُلُ رَبِّكَ لَن يَصِلُوٓاْ إِلَيۡكَۖ فَأَسۡرِ بِأَهۡلِكَ بِقِطۡعࣲ مِّنَ ٱلَّيۡلِ وَلَا يَلۡتَفِتۡ مِنكُمۡ أَحَدٌ إِلَّا ٱمۡرَأَتَكَۖ إِنَّهُۥ مُصِيبُهَا مَآ أَصَابَهُمۡۚ إِنَّ مَوۡعِدَهُمُ ٱلصُّبۡحُۚ أَلَيۡسَ ٱلصُّبۡحُ بِقَرِيبࣲ
Lähettiläät sanoivat: »Oi Loot, me olemme totisesti Herrasi lähettiläitä, vihollisesi eivät ikinä kykene ojentamaan käsiänsä sinua vastaan. Lähde siis matkaan perheinesi, niin kauan kuin vielä on yötä jäljellä, äläkä salli kenenkään seuralaisistasi paitsi vaimosi katsoa taakseen. Totisesti, se mitä tapahtuu heille, on myös tapahtuva hänelle. Aamu on oleva heidän määrähetkensä. Eikö aamu olekin lähellä?»
Ayah 81فَلَمَّا جَآءَ أَمۡرُنَا جَعَلۡنَا عَٰلِيَهَا سَافِلَهَا وَأَمۡطَرۡنَا عَلَيۡهَا حِجَارَةࣰ مِّن سِجِّيلࣲ مَّنضُودࣲ
Ja kun Meidän määrämme täyttyi, Me käänsimme heidän asuinsijansa ylösalaisin ja annoimme sataa heidän päälleen tulisia kiviä, kerroksen toisensa, päälle
Ayah 82مُّسَوَّمَةً عِندَ رَبِّكَۖ وَمَا هِيَ مِنَ ٱلظَّٰلِمِينَ بِبَعِيدࣲ
ne oli Herrasi tarkasti merkinnyt. Ja tuo paikka ei sijaitse kaukana näistä väärämielisistä ihmisistä
Ayah 83۞وَإِلَىٰ مَدۡيَنَ أَخَاهُمۡ شُعَيۡبࣰ اۚ قَالَ يَٰقَوۡمِ ٱعۡبُدُواْ ٱللَّهَ مَا لَكُم مِّنۡ إِلَٰهٍ غَيۡرُهُۥۖ وَلَا تَنقُصُواْ ٱلۡمِكۡيَالَ وَٱلۡمِيزَانَۖ إِنِّيٓ أَرَىٰكُم بِخَيۡرࣲ وَإِنِّيٓ أَخَافُ عَلَيۡكُمۡ عَذَابَ يَوۡمࣲ مُّحِيطࣲ
Ja Midianin (heimon) luo Me lähetimme heidän veljensä Shuaibin. Hän sanoi: »Oi, kansani! Palvelkaa Jumalaa, teillä ei ole muuta jumaluutta kuin Hän. Älkää antako vajavaista mittaa tai painoa. Minä kyllä näen teidän hyvinvointinne, ja minä totisesti pelkään, että suuren päivän tuomio kohtaa teidät
Ayah 84وَيَٰقَوۡمِ أَوۡفُواْ ٱلۡمِكۡيَالَ وَٱلۡمِيزَانَ بِٱلۡقِسۡطِۖ وَلَا تَبۡخَسُواْ ٱلنَّاسَ أَشۡيَآءَهُمۡ وَلَا تَعۡثَوۡاْ فِي ٱلۡأَرۡضِ مُفۡسِدِينَ
Oi kansani! Antakaa täysi mitta ja punnitkaa rehellisesti. Älkää kavaltako ihmisten omaa älkääkä levittäkö turmelusta maan päällä pahaa tehden
Ayah 85بَقِيَّتُ ٱللَّهِ خَيۡرࣱ لَّكُمۡ إِن كُنتُم مُّؤۡمِنِينَۚ وَمَآ أَنَا۠ عَلَيۡكُم بِحَفِيظࣲ
Jumalan suoma ansio on parasta teille, jos kuulutte uskovaisiin, ja minä en ole teidän vartijanne.»
Ayah 86قَالُواْ يَٰشُعَيۡبُ أَصَلَوٰتُكَ تَأۡمُرُكَ أَن نَّتۡرُكَ مَا يَعۡبُدُ ءَابَآؤُنَآ أَوۡ أَن نَّفۡعَلَ فِيٓ أَمۡوَٰلِنَا مَا نَشَٰٓؤُاْۖ إِنَّكَ لَأَنتَ ٱلۡحَلِيمُ ٱلرَّشِيدُ
He sanoivat: »Oi, Shuaib! Vaatiiko sinun rukouksesi, että me luopuisimme siitä, mitä isämme palvelivat, tai ettemme menettelisi omaisuutemme suhteen mielemme mukaan? Totisesti olet lempeä, hurskas.»
Ayah 87قَالَ يَٰقَوۡمِ أَرَءَيۡتُمۡ إِن كُنتُ عَلَىٰ بَيِّنَةࣲ مِّن رَّبِّي وَرَزَقَنِي مِنۡهُ رِزۡقًا حَسَنࣰ اۚ وَمَآ أُرِيدُ أَنۡ أُخَالِفَكُمۡ إِلَىٰ مَآ أَنۡهَىٰكُمۡ عَنۡهُۚ إِنۡ أُرِيدُ إِلَّا ٱلۡإِصۡلَٰحَ مَا ٱسۡتَطَعۡتُۚ وَمَا تَوۡفِيقِيٓ إِلَّا بِٱللَّهِۚ عَلَيۡهِ تَوَكَّلۡتُ وَإِلَيۡهِ أُنِيبُ
Hän lausui: »Oi kansani! Tietäkää, että minä voin nojautua Herrani selvään todistukseen ja Hän on varannut minulle ihanan palkinnon. Minä en halua kilpailla kanssanne sellaisessa, mistä olen teitä kieltänyt. Edistän ainoastaan teidän parastanne niin paljon kuin kykenen. Ja minun menestykseni mitta on yksin Jumalan vallassa. Häneen minä luotan ja Hänen luokseen minä palaan
Ayah 88وَيَٰقَوۡمِ لَا يَجۡرِمَنَّكُمۡ شِقَاقِيٓ أَن يُصِيبَكُم مِّثۡلُ مَآ أَصَابَ قَوۡمَ نُوحٍ أَوۡ قَوۡمَ هُودٍ أَوۡ قَوۡمَ صَٰلِحࣲۚ وَمَا قَوۡمُ لُوطࣲ مِّنكُم بِبَعِيدࣲ
Oi kansani! Älkää antako vastahakoisuutenne minua kohtaan tuottaa teille samanlaisia onnettomuuksia kuin ne, jotka kohtasivat Nooan kansaa tai Huudin kansaa tahi Saalihin kansaa; ja Lootin kansa ei ole kaukana teistä
Ayah 89وَٱسۡتَغۡفِرُواْ رَبَّكُمۡ ثُمَّ تُوبُوٓاْ إِلَيۡهِۚ إِنَّ رَبِّي رَحِيمࣱ وَدُودࣱ
Anokaa siis anteeksiantoa Herraltanne ja kääntykää sitten Hänen puoleensa. Totisesti, minun Herrani on armollinen, lempeä. »
Ayah 90قَالُواْ يَٰشُعَيۡبُ مَا نَفۡقَهُ كَثِيرࣰ ا مِّمَّا تَقُولُ وَإِنَّا لَنَرَىٰكَ فِينَا ضَعِيفࣰ اۖ وَلَوۡلَا رَهۡطُكَ لَرَجَمۡنَٰكَۖ وَمَآ أَنتَ عَلَيۡنَا بِعَزِيزࣲ
He sanoivat: »Oi Shuaib! Me emme ymmärrä paljoakaan siitä, mitä puhut, ja me huomaamme sinut heikoksi rinnallamme ja vain heimosi tähden emme ole kivittäneet sinua kuoliaaksi, sillä sinä et mahda mitään meitä vastaan.»
Ayah 91قَالَ يَٰقَوۡمِ أَرَهۡطِيٓ أَعَزُّ عَلَيۡكُم مِّنَ ٱللَّهِ وَٱتَّخَذۡتُمُوهُ وَرَآءَكُمۡ ظِهۡرِيًّاۖ إِنَّ رَبِّي بِمَا تَعۡمَلُونَ مُحِيطࣱ
Hän lausui: »Oi kansani, onko heimoni teidän mielestänne mahtavampi kuin Jumala? Hänet te olette halveksien heittäneet selkänne taakse. Totisesti, minun Herrallani on vallassaan kaikki, mitä te teette
Ayah 92وَيَٰقَوۡمِ ٱعۡمَلُواْ عَلَىٰ مَكَانَتِكُمۡ إِنِّي عَٰمِلࣱۖ سَوۡفَ تَعۡلَمُونَ مَن يَأۡتِيهِ عَذَابࣱ يُخۡزِيهِ وَمَنۡ هُوَ كَٰذِبࣱۖ وَٱرۡتَقِبُوٓاْ إِنِّي مَعَكُمۡ رَقِيبࣱ
Oi kansani, toimikaa edelleen paikoillanne, niin toimin totisesti minäkin. Aikanaan tulette tietämään, kenet kohtaa tuomio, joka saa hänet häpeämään, ja huomaatte myös, kuka on valehtelija. Odottakaa siis; totisesti, teidän rinnallanne odotan minäkin.»
Ayah 93وَلَمَّا جَآءَ أَمۡرُنَا نَجَّيۡنَا شُعَيۡبࣰ ا وَٱلَّذِينَ ءَامَنُواْ مَعَهُۥ بِرَحۡمَةࣲ مِّنَّا وَأَخَذَتِ ٱلَّذِينَ ظَلَمُواْ ٱلصَّيۡحَةُ فَأَصۡبَحُواْ فِي دِيَٰرِهِمۡ جَٰثِمِينَ
Ja kun Meidän määrämme täyttyi, me pelastimme armostamme Shuaibin ja hänen kanssaan uskovat. Ja jylisevä melu yllätti ne, jotka olivat väärin tehneet, niin että heidän ruumiinsa paiskautuivat maahan heidän kodeissaan
Ayah 94كَأَن لَّمۡ يَغۡنَوۡاْ فِيهَآۗ أَلَا بُعۡدࣰ ا لِّمَدۡيَنَ كَمَا بَعِدَتۡ ثَمُودُ
ikäänkuin eivät olisi milloinkaan siellä eläneetkään. Eikö tämä ole totta? »Hävitköön Midianin kansa, kuten kävi myös Tamuudin.»
Ayah 95وَلَقَدۡ أَرۡسَلۡنَا مُوسَىٰ بِـَٔايَٰتِنَا وَسُلۡطَٰنࣲ مُّبِينٍ
Ja totisesti Me lähetimme Mooseksen tunnusmerkkimme ja selvät valtuudet mukanaan
Ayah 96إِلَىٰ فِرۡعَوۡنَ وَمَلَإِيْهِۦ فَٱتَّبَعُوٓاْ أَمۡرَ فِرۡعَوۡنَۖ وَمَآ أَمۡرُ فِرۡعَوۡنَ بِرَشِيدࣲ
Faraon ja hänen johtomiestensä luokse; mutta he noudattivat vain Faraon käskyä, mutta Faraon käsky ei ollut oikeamielinen
Ayah 97يَقۡدُمُ قَوۡمَهُۥ يَوۡمَ ٱلۡقِيَٰمَةِ فَأَوۡرَدَهُمُ ٱلنَّارَۖ وَبِئۡسَ ٱلۡوِرۡدُ ٱلۡمَوۡرُودُ
Hän on johtava kansaansa ylösnousemuksen päivänä ja saattava heidät tulen omiksi; ja turmioon käy heidän kulkunsa
Ayah 98وَأُتۡبِعُواْ فِي هَٰذِهِۦ لَعۡنَةࣰ وَيَوۡمَ ٱلۡقِيَٰمَةِۚ بِئۡسَ ٱلرِّفۡدُ ٱلۡمَرۡفُودُ
Ja kirous seuraa heitä tässä elämässä sekä ylösnousemuksen päivänä: paha on oleva se palkka, joka heille maksetaan
Ayah 99ذَٰلِكَ مِنۡ أَنۢبَآءِ ٱلۡقُرَىٰ نَقُصُّهُۥ عَلَيۡكَۖ مِنۡهَا قَآئِمࣱ وَحَصِيدࣱ
Nämä ovat kertomuksia kaupungeista, joita olemme sinulle esittänyt, ja jotkut näistä kaupungeista ovat vielä pystyssä ja toiset taas raunioina
Ayah 100وَمَا ظَلَمۡنَٰهُمۡ وَلَٰكِن ظَلَمُوٓاْ أَنفُسَهُمۡۖ فَمَآ أَغۡنَتۡ عَنۡهُمۡ ءَالِهَتُهُمُ ٱلَّتِي يَدۡعُونَ مِن دُونِ ٱللَّهِ مِن شَيۡءࣲ لَّمَّا جَآءَ أَمۡرُ رَبِّكَۖ وَمَا زَادُوهُمۡ غَيۡرَ تَتۡبِيبࣲ
Me emme tehnyt niille vääryyttä, vaan itse ne tuhosivat itsensä; sillä mitään hyötyä heillä ei ollut jumalista, joita he huusivat avukseen Jumalan sijasta, kun Herrasi käsky heidät saavutti. Nuo jumalat jouduttivat vain heidän turmiotaan
Ayah 101وَكَذَٰلِكَ أَخۡذُ رَبِّكَ إِذَآ أَخَذَ ٱلۡقُرَىٰ وَهِيَ ظَٰلِمَةٌۚ إِنَّ أَخۡذَهُۥٓ أَلِيمࣱ شَدِيدٌ
Sellainen on Herrasi kuritus, kun Hän tarttuu kaupunkiin, joka on väärämielinen. Totisesti, Hänen kurituksensa on tuskallinen, ankara
Ayah 102إِنَّ فِي ذَٰلِكَ لَأٓيَةࣰ لِّمَنۡ خَافَ عَذَابَ ٱلۡأٓخِرَةِۚ ذَٰلِكَ يَوۡمࣱ مَّجۡمُوعࣱ لَّهُ ٱلنَّاسُ وَذَٰلِكَ يَوۡمࣱ مَّشۡهُودࣱ
Tässä on totisesti merkki sille, joka pelkää tulevaista rangaistusta. Tuona päivänä ihmiskunta kootaan yhteen, ja se on todistuksien päivä
Ayah 103وَمَا نُؤَخِّرُهُۥٓ إِلَّا لِأَجَلࣲ مَّعۡدُودࣲ
Me siirrämme sen tulon vain määräajaksi
Ayah 104يَوۡمَ يَأۡتِ لَا تَكَلَّمُ نَفۡسٌ إِلَّا بِإِذۡنِهِۦۚ فَمِنۡهُمۡ شَقِيࣱّ وَسَعِيدࣱ
Kun tuo päivä saapuu, silloin ei ainoakaan voi puhua muuten kuin Hänen luvallaan, niin että jotkut heistä kokevat ahdistusta, toiset onnea
Ayah 105فَأَمَّا ٱلَّذِينَ شَقُواْ فَفِي ٱلنَّارِ لَهُمۡ فِيهَا زَفِيرࣱ وَشَهِيقٌ
Onnettomien osana on joutua tuleen, jossa he saavat parkua ja voihkia
Ayah 106خَٰلِدِينَ فِيهَا مَا دَامَتِ ٱلسَّمَٰوَٰتُ وَٱلۡأَرۡضُ إِلَّا مَا شَآءَ رَبُّكَۚ إِنَّ رَبَّكَ فَعَّالࣱ لِّمَا يُرِيدُ
pysyen siellä niin kauan kuin taivaat ja maa ovat olemassa, ellei Herrasi toisin salli. Totisesti, sinun Herrasi saattaa tehdä kaiken, mitä haluaa
Ayah 107۞وَأَمَّا ٱلَّذِينَ سُعِدُواْ فَفِي ٱلۡجَنَّةِ خَٰلِدِينَ فِيهَا مَا دَامَتِ ٱلسَّمَٰوَٰتُ وَٱلۡأَرۡضُ إِلَّا مَا شَآءَ رَبُّكَۖ عَطَآءً غَيۡرَ مَجۡذُوذࣲ
Mutta onnellisten osana on oleva puutarha, jossa he saavat viipyä niin kauan kuin taivaat ja maa ovat olemassa, ellei Herrasi toisin suvaitse. Tämä on lahja, jota ei pois oteta
Ayah 108فَلَا تَكُ فِي مِرۡيَةࣲ مِّمَّا يَعۡبُدُ هَٰٓؤُلَآءِۚ مَا يَعۡبُدُونَ إِلَّا كَمَا يَعۡبُدُ ءَابَآؤُهُم مِّن قَبۡلُۚ وَإِنَّا لَمُوَفُّوهُمۡ نَصِيبَهُمۡ غَيۡرَ مَنقُوصࣲ
Siksi älä ole epätietoinen siitä, mitä nämä ihmiset palvelevat. He palvelevat vain sitä, mitä heidän isänsä palvelivat ennen heitä. Ja Me annamme heille heidän täyden palkkansa, mitään vähentämättä
Ayah 109وَلَقَدۡ ءَاتَيۡنَا مُوسَى ٱلۡكِتَٰبَ فَٱخۡتُلِفَ فِيهِۚ وَلَوۡلَا كَلِمَةࣱ سَبَقَتۡ مِن رَّبِّكَ لَقُضِيَ بَيۡنَهُمۡۚ وَإِنَّهُمۡ لَفِي شَكࣲّ مِّنۡهُ مُرِيبࣲ
Totisesti, Me annoimme Moosekselle Kirjan, ja sitten he joutuivat sen johdosta kiistaan. Ja ellei Herrasi sana olisi ollut jo aikaisemmin annettu, olisi asia ratkaistu heidän välillään, mutta he epäilivät sitä kuitenkin
Ayah 110وَإِنَّ كُلࣰّ ا لَّمَّا لَيُوَفِّيَنَّهُمۡ رَبُّكَ أَعۡمَٰلَهُمۡۚ إِنَّهُۥ بِمَا يَعۡمَلُونَ خَبِيرࣱ
Sinun Herrasi on todella maksava kaikille täyden palkan heidän teoistaan. Totisesti, Hän tietää, mitä he tekevät
Ayah 111فَٱسۡتَقِمۡ كَمَآ أُمِرۡتَ وَمَن تَابَ مَعَكَ وَلَا تَطۡغَوۡاْۚ إِنَّهُۥ بِمَا تَعۡمَلُونَ بَصِيرࣱ
Pysy siis lujana, kuten sinua on käsketty, samoin kuin hänkin, joka sinun laillasi on kääntynyt Jumalan puoleen, älkääkä olko nurjamielisiä. Totisesti, Hän näkee, mitä te teette
Ayah 112وَلَا تَرۡكَنُوٓاْ إِلَى ٱلَّذِينَ ظَلَمُواْ فَتَمَسَّكُمُ ٱلنَّارُ وَمَا لَكُم مِّن دُونِ ٱللَّهِ مِنۡ أَوۡلِيَآءَ ثُمَّ لَا تُنصَرُونَ
Älkää turvautuko niihin, jotka tekevät väärin, muuten joudutte tulen saaliiksi, ja älköön teillä paitsi Jumalaa olko muita ystäviä, sillä silloin te ette saa apua
Ayah 113وَأَقِمِ ٱلصَّلَوٰةَ طَرَفَيِ ٱلنَّهَارِ وَزُلَفࣰ ا مِّنَ ٱلَّيۡلِۚ إِنَّ ٱلۡحَسَنَٰتِ يُذۡهِبۡنَ ٱلسَّيِّـَٔاتِۚ ذَٰلِكَ ذِكۡرَىٰ لِلذَّٰكِرِينَ
Ja suorittakaa rukouksenne päivän alkaessa ja sen päättyessä sekä yön ensi hetkinä. Totisesti, hyvät teot poistavat pahat. Tämä on kehoituksena niille, jotka muistavat
Ayah 114وَٱصۡبِرۡ فَإِنَّ ٱللَّهَ لَا يُضِيعُ أَجۡرَ ٱلۡمُحۡسِنِينَ
Pysy lujana. sillä Jumala ei haaskaa niiden palkkaa, jotka hyvää tekevät
Ayah 115فَلَوۡلَا كَانَ مِنَ ٱلۡقُرُونِ مِن قَبۡلِكُمۡ أُوْلُواْ بَقِيَّةࣲ يَنۡهَوۡنَ عَنِ ٱلۡفَسَادِ فِي ٱلۡأَرۡضِ إِلَّا قَلِيلࣰ ا مِّمَّنۡ أَنجَيۡنَا مِنۡهُمۡۗ وَٱتَّبَعَ ٱلَّذِينَ ظَلَمُواْ مَآ أُتۡرِفُواْ فِيهِ وَكَانُواْ مُجۡرِمِينَ
Miksi ei siis ennen teitä eläneiden sukupolvien keskuudessa ollut ihmisiä, joilla olisi ollut kylliksi viisautta kieltääkseen toisia pahuutta tekemästä maan päällä, lukuunottamatta niitä harvoja heistä, jotka pelastimme; mutta väärämieliset seurasivat varakkaita, ja he olivat syntisiä
Ayah 116وَمَا كَانَ رَبُّكَ لِيُهۡلِكَ ٱلۡقُرَىٰ بِظُلۡمࣲ وَأَهۡلُهَا مُصۡلِحُونَ
Eikä ollut Herrasi mielen mukaista tuhota ainoatakaan kaupunkia epäoikeudenmukaisesti, jos sen asukkaat olivat hyviä
Ayah 117وَلَوۡ شَآءَ رَبُّكَ لَجَعَلَ ٱلنَّاسَ أُمَّةࣰ وَٰحِدَةࣰۖ وَلَا يَزَالُونَ مُخۡتَلِفِينَ
Ja mikäli Herrasi olisi tahtonut, Hän olisi voinut saattaa koko ihmissuvun yhdeksi ainoaksi yhteisöksi. Mutta he jatkavat kiistelemistään
Ayah 118إِلَّا مَن رَّحِمَ رَبُّكَۚ وَلِذَٰلِكَ خَلَقَهُمۡۗ وَتَمَّتۡ كَلِمَةُ رَبِّكَ لَأَمۡلَأَنَّ جَهَنَّمَ مِنَ ٱلۡجِنَّةِ وَٱلنَّاسِ أَجۡمَعِينَ
lukuunottomatta niitä, joille Herrasi on armollinen. Ja sitä varten Hän on heidät luonut. Herrasi sana on käynyt toteen: »Totisesti, olen täyttävä helvetin sekä dzinneillä että ihmisillä.»
Ayah 119وَكُلࣰّ ا نَّقُصُّ عَلَيۡكَ مِنۡ أَنۢبَآءِ ٱلرُّسُلِ مَا نُثَبِّتُ بِهِۦ فُؤَادَكَۚ وَجَآءَكَ فِي هَٰذِهِ ٱلۡحَقُّ وَمَوۡعِظَةࣱ وَذِكۡرَىٰ لِلۡمُؤۡمِنِينَ
Ja kaikki, mitä Me kerromme sinulle lähettiläistä, on tarkoitettu vahvistamaan sinun sydäntäsi; ja tämän (suuran) kautta sinä saat tietää totuuden, ja uskovaisille se on kehoituksena ja muistutuksena
Ayah 120وَقُل لِّلَّذِينَ لَا يُؤۡمِنُونَ ٱعۡمَلُواْ عَلَىٰ مَكَانَتِكُمۡ إِنَّا عَٰمِلُونَ
Ja sano niille, jotka eivät usko: »Tehkää edelleenkin työtä kukin paikallanne, totisesti, me teemme myös
Ayah 121وَٱنتَظِرُوٓاْ إِنَّا مُنتَظِرُونَ
Ja odottakaa; totisesti, mekin odotamme.»
Ayah 122وَلِلَّهِ غَيۡبُ ٱلسَّمَٰوَٰتِ وَٱلۡأَرۡضِ وَإِلَيۡهِ يُرۡجَعُ ٱلۡأَمۡرُ كُلُّهُۥ فَٱعۡبُدۡهُ وَتَوَكَّلۡ عَلَيۡهِۚ وَمَا رَبُّكَ بِغَٰفِلٍ عَمَّا تَعۡمَلُونَ
Ja Jumalalle kuuluvat näkymättömät asiat niin taivaassa kuin maan päällä, ja Hänen tykönsä on kaikki palaava. Palvelkaa siis Häntä ja luottakaa Häneen. Sinun Herrasi ei ole välinpitämätön siitä, mitä teet
Ayah 123