Suura Adh-Dhaariyat — The Winnowing Winds
Suura Adh-Dhaariyat (The Winnowing Winds) — 51/114 · 60 jaetta. Lue ja kuuntele arabialaisella tekstillä ja suomenkielisellä käännöksellä.
وَٱلذَّٰرِيَٰتِ ذَرۡوࣰ ا
Katso niitä, jotka tuhlaavat hajalle viskoen
Ayah 1فَٱلۡحَٰمِلَٰتِ وِقۡرࣰ ا
niitä, jotka taakkaa kantavat
Ayah 2فَٱلۡجَٰرِيَٰتِ يُسۡرࣰ ا
niitä, joiden kulku on kevyttä
Ayah 3فَٱلۡمُقَسِّمَٰتِ أَمۡرًا
niitä, jotka jakelevat määräyksiä
Ayah 4إِنَّمَا تُوعَدُونَ لَصَادِقࣱ
Se, millä teitä uhataan, on totista totta
Ayah 5وَإِنَّ ٱلدِّينَ لَوَٰقِعࣱ
ja tuomion täytyy totisesti tulla
Ayah 6وَٱلسَّمَآءِ ذَاتِ ٱلۡحُبُكِ
Katso taivasta, tähtiratainsa täyttämää
Ayah 7إِنَّكُمۡ لَفِي قَوۡلࣲ مُّخۡتَلِفࣲ
Totisesti te riitelette puhuessanne toistenne kanssa
Ayah 8يُؤۡفَكُ عَنۡهُ مَنۡ أُفِكَ
Mutta vain se kääntyy uskosta pois, joka tahtoo kääntyä
Ayah 9قُتِلَ ٱلۡخَرَّٰصُونَ
Kirotut olkoot valehtelijat
Ayah 10ٱلَّذِينَ هُمۡ فِي غَمۡرَةࣲ سَاهُونَ
jotka tietämättömyytensä kuilussa eivät mistään välitä
Ayah 11يَسۡـَٔلُونَ أَيَّانَ يَوۡمُ ٱلدِّينِ
He kysyvät: »Milloin tulee tuomion päivä?»
Ayah 12يَوۡمَ هُمۡ عَلَى ٱلنَّارِ يُفۡتَنُونَ
Se on päivä, jolloin heidät tulessa koetellaan
Ayah 13ذُوقُواْ فِتۡنَتَكُمۡ هَٰذَا ٱلَّذِي كُنتُم بِهِۦ تَسۡتَعۡجِلُونَ
Maistakaa nyt rangaistustanne. Tätä halusitte jouduttaa
Ayah 14إِنَّ ٱلۡمُتَّقِينَ فِي جَنَّٰتࣲ وَعُيُونٍ
Totisesti ovat ne, jotka pahaa karttavat, kerran puutarhoissa ja lähteitten partaalla
Ayah 15ءَاخِذِينَ مَآ ءَاتَىٰهُمۡ رَبُّهُمۡۚ إِنَّهُمۡ كَانُواْ قَبۡلَ ذَٰلِكَ مُحۡسِنِينَ
ottaen vastaan, mitä heidän Herransa heille antaa. Totisesti tekivät he sitä ennen hyviä tekoja
Ayah 16كَانُواْ قَلِيلࣰ ا مِّنَ ٱلَّيۡلِ مَا يَهۡجَعُونَ
Vähän nukkuivat he yleensä yöllä
Ayah 17وَبِٱلۡأَسۡحَارِ هُمۡ يَسۡتَغۡفِرُونَ
ja aamulla he anoivat anteeksiantoa
Ayah 18وَفِيٓ أَمۡوَٰلِهِمۡ حَقࣱّ لِّلسَّآئِلِ وَٱلۡمَحۡرُومِ
heidän omaisuudestaan riitti sopiva osa anojalle ja avuttomalle
Ayah 19وَفِي ٱلۡأَرۡضِ ءَايَٰتࣱ لِّلۡمُوقِنِينَ
Maan päällä on tunnusmerkkejä niille, joilla on varmuus
Ayah 20وَفِيٓ أَنفُسِكُمۡۚ أَفَلَا تُبۡصِرُونَ
niin myöskin omissa sieluissanne. Ettekö siis näe niitä
Ayah 21وَفِي ٱلسَّمَآءِ رِزۡقُكُمۡ وَمَا تُوعَدُونَ
Ja taivaassa on ravintonne sekä se, mikä teille on luvattu
Ayah 22فَوَرَبِّ ٱلسَّمَآءِ وَٱلۡأَرۡضِ إِنَّهُۥ لَحَقࣱّ مِّثۡلَ مَآ أَنَّكُمۡ تَنطِقُونَ
Taivaitten ja maan Herran nimessä. Tämä on totisesti totuus, yhtä varma kuin teidän vakuutuksenne
Ayah 23هَلۡ أَتَىٰكَ حَدِيثُ ضَيۡفِ إِبۡرَٰهِيمَ ٱلۡمُكۡرَمِينَ
Onko sinulle tullut sanoma Aabrahamin kunnioitetuista vieraista
Ayah 24إِذۡ دَخَلُواْ عَلَيۡهِ فَقَالُواْ سَلَٰمࣰ اۖ قَالَ سَلَٰمࣱ قَوۡمࣱ مُّنكَرُونَ
He astuivat sisään hänen luokseen ja sanoivat: »Rauha!» Ja hän vastasi: »Rauha, olette vieraita ihmisiä.»
Ayah 25فَرَاغَ إِلَىٰٓ أَهۡلِهِۦ فَجَآءَ بِعِجۡلࣲ سَمِينࣲ
Ja hän hiipi salaa perheensä luokse ja palasi tuoden mukanaan juottovasikan
Ayah 26فَقَرَّبَهُۥٓ إِلَيۡهِمۡ قَالَ أَلَا تَأۡكُلُونَ
jonka hän asetti heidän eteensä sanoen: »Ettekö tahdo syödä?»
Ayah 27فَأَوۡجَسَ مِنۡهُمۡ خِيفَةࣰۖ قَالُواْ لَا تَخَفۡۖ وَبَشَّرُوهُ بِغُلَٰمٍ عَلِيمࣲ
Ja hän alkoi pelätä heitä, mutta he sanoivat: »Älä pelkää», ja he ilmoittivat hänelle ilosanoman viisaan pojan syntymästä
Ayah 28فَأَقۡبَلَتِ ٱمۡرَأَتُهُۥ فِي صَرَّةࣲ فَصَكَّتۡ وَجۡهَهَا وَقَالَتۡ عَجُوزٌ عَقِيمࣱ
Silloin tuli hänen vaimonsa paikalle suuren murheen vallassa, löi kasvoihinsa ja sanoi: »Vanha hedelmätön nainen.»
Ayah 29قَالُواْ كَذَٰلِكِ قَالَ رَبُّكِۖ إِنَّهُۥ هُوَ ٱلۡحَكِيمُ ٱلۡعَلِيمُ
He sanoivat: »Sanomamme on Herraltasi, Hänen on totisesti viisaus ja tieto»
Ayah 30۞قَالَ فَمَا خَطۡبُكُمۡ أَيُّهَا ٱلۡمُرۡسَلُونَ
Ja Aabraham sanoi: »Mikä on asianne, viestintuojat?»
Ayah 31قَالُوٓاْ إِنَّآ أُرۡسِلۡنَآ إِلَىٰ قَوۡمࣲ مُّجۡرِمِينَ
He vastasivat: »Meidät on totisesti lähetetty syntisten ihmisten luo
Ayah 32لِنُرۡسِلَ عَلَيۡهِمۡ حِجَارَةࣰ مِّن طِينࣲ
heittämään heidän päälleen tiilikiviä
Ayah 33مُّسَوَّمَةً عِندَ رَبِّكَ لِلۡمُسۡرِفِينَ
jotka Herrasi on varannut jumalattomille
Ayah 34فَأَخۡرَجۡنَا مَن كَانَ فِيهَا مِنَ ٱلۡمُؤۡمِنِينَ
ja Me olemme erottanut heistä pois ne, jotka uskoivat
Ayah 35فَمَا وَجَدۡنَا فِيهَا غَيۡرَ بَيۡتࣲ مِّنَ ٱلۡمُسۡلِمِينَ
Mutta Me emme löytänyt enempää kuin yhden Jumalalle alamaisen suvun.»
Ayah 36وَتَرَكۡنَا فِيهَآ ءَايَةࣰ لِّلَّذِينَ يَخَافُونَ ٱلۡعَذَابَ ٱلۡأَلِيمَ
Me jätimme merkin niitä varten, jotka pelkäävät tuskallista rangaistusta
Ayah 37وَفِي مُوسَىٰٓ إِذۡ أَرۡسَلۡنَٰهُ إِلَىٰ فِرۡعَوۡنَ بِسُلۡطَٰنࣲ مُّبِينࣲ
Kun lähetimme Mooseksen Faraon luo selvin valtuuksin
Ayah 38فَتَوَلَّىٰ بِرُكۡنِهِۦ وَقَالَ سَٰحِرٌ أَوۡ مَجۡنُونࣱ
niin tämä mahtavuudessaan käänsi hänelle selkänsä ja sanoi: »Noita tai hullu.»
Ayah 39فَأَخَذۡنَٰهُ وَجُنُودَهُۥ فَنَبَذۡنَٰهُمۡ فِي ٱلۡيَمِّ وَهُوَ مُلِيمࣱ
Me tartuimme häneen ja hänen sotajoukkoihinsa ja paiskasimme heidät mereen, koska hänen tekonsa oli rangaistava
Ayah 40وَفِي عَادٍ إِذۡ أَرۡسَلۡنَا عَلَيۡهِمُ ٱلرِّيحَ ٱلۡعَقِيمَ
Ja Aadia vastaan Me päästimme tuhoavan tuulen
Ayah 41مَا تَذَرُ مِن شَيۡءٍ أَتَتۡ عَلَيۡهِ إِلَّا جَعَلَتۡهُ كَٱلرَّمِيمِ
joka ei sinne, missä puhalsi, jättänyt mitään jälkeensä, vaan muutti kaiken tuhaksi
Ayah 42وَفِي ثَمُودَ إِذۡ قِيلَ لَهُمۡ تَمَتَّعُواْ حَتَّىٰ حِينࣲ
Ja Tamuudille sanottiin: »Nauttikaa hetkinen!»
Ayah 43فَعَتَوۡاْ عَنۡ أَمۡرِ رَبِّهِمۡ فَأَخَذَتۡهُمُ ٱلصَّٰعِقَةُ وَهُمۡ يَنظُرُونَ
Mutta he kapinoivat Herransa käskyä vastaan, ja niin iski heihin heidän nähtensä ukkonen
Ayah 44فَمَا ٱسۡتَطَٰعُواْ مِن قِيَامࣲ وَمَا كَانُواْ مُنتَصِرِينَ
Eivätkä he kyenneet nousemaan ylös eivätkä puolustautumaan
Ayah 45وَقَوۡمَ نُوحࣲ مِّن قَبۡلُۖ إِنَّهُمۡ كَانُواْ قَوۡمࣰ ا فَٰسِقِينَ
Ja Nooan kansan tuhosimme jo aikaisemmin. Totisesti, he olivat syntisiä ihmisiä
Ayah 46وَٱلسَّمَآءَ بَنَيۡنَٰهَا بِأَيۡيْدࣲ وَإِنَّا لَمُوسِعُونَ
Ja taivaan olemme Me voimallamme kohottanut korkealle ja totisesti tehnyt sen laajaksi
Ayah 47وَٱلۡأَرۡضَ فَرَشۡنَٰهَا فَنِعۡمَ ٱلۡمَٰهِدُونَ
Maan olemme tehnyt suureksi ja avaraksi. Ja kuinka hyvin olemmekaan sen avartanut
Ayah 48وَمِن كُلِّ شَيۡءٍ خَلَقۡنَا زَوۡجَيۡنِ لَعَلَّكُمۡ تَذَكَّرُونَ
Kaikkea olemme luonut kaksittain, jotta ottaisitte vaarin
Ayah 49فَفِرُّوٓاْ إِلَى ٱللَّهِۖ إِنِّي لَكُم مِّنۡهُ نَذِيرࣱ مُّبِينࣱ
Paetkaa Jumalan luo! Minä olen totisesti Jumalan lähettämä julkinen varoittajanne
Ayah 50وَلَا تَجۡعَلُواْ مَعَ ٱللَّهِ إِلَٰهًا ءَاخَرَۖ إِنِّي لَكُم مِّنۡهُ نَذِيرࣱ مُّبِينࣱ
Älkää asettako Jumalan rinnalle muuta jumalaa. Minä olen totisesti Hänen teitä varten lähettämänsä julkinen varoittaja
Ayah 51كَذَٰلِكَ مَآ أَتَى ٱلَّذِينَ مِن قَبۡلِهِم مِّن رَّسُولٍ إِلَّا قَالُواْ سَاحِرٌ أَوۡ مَجۡنُونٌ
Ei yksikään sananjulistaja ole tullut niiden luokse, jotka ennen heitä elivät, heidän sanomattansa: »Noita tai hullu.»
Ayah 52أَتَوَاصَوۡاْ بِهِۦۚ بَلۡ هُمۡ قَوۡمࣱ طَاغُونَ
Ovatko he antaneet tämän toisilleen perinnöksi? Totisesti, he ovat väärämielisiä ihmisiä
Ayah 53فَتَوَلَّ عَنۡهُمۡ فَمَآ أَنتَ بِمَلُومࣲ
Käänny siis pois heistä, niin ei tätä lueta sinulle viaksi
Ayah 54وَذَكِّرۡ فَإِنَّ ٱلذِّكۡرَىٰ تَنفَعُ ٱلۡمُؤۡمِنِينَ
Ja jatka kehoituksiasi, sillä totisesti muistutus koituu uskovien hyödyksi
Ayah 55وَمَا خَلَقۡتُ ٱلۡجِنَّ وَٱلۡإِنسَ إِلَّا لِيَعۡبُدُونِ
Olen luonut henkiolennot ja ihmiset vain palvelemaan Itseäni
Ayah 56مَآ أُرِيدُ مِنۡهُم مِّن رِّزۡقࣲ وَمَآ أُرِيدُ أَن يُطۡعِمُونِ
En halua heiltä mitään ravintoa enkä vaadi, että he ruokkisivat Minua
Ayah 57إِنَّ ٱللَّهَ هُوَ ٱلرَّزَّاقُ ذُو ٱلۡقُوَّةِ ٱلۡمَتِينُ
Jumala on totisesti ravinnon jakaja, Herra, jonka on valta ja voima
Ayah 58فَإِنَّ لِلَّذِينَ ظَلَمُواْ ذَنُوبࣰ ا مِّثۡلَ ذَنُوبِ أَصۡحَٰبِهِمۡ فَلَا يَسۡتَعۡجِلُونِ
Niin on totisesti jumalattomilla oleva sama osa kuin heidän kaltaisillaan; heidän ei sentähden tarvitse pyytää Minua jouduttamaan asiaa
Ayah 59فَوَيۡلࣱ لِّلَّذِينَ كَفَرُواْ مِن يَوۡمِهِمُ ٱلَّذِي يُوعَدُونَ
Voi siis niitä, jotka eivät usko, sen päivän takia, joka heitä uhkaa
Ayah 60