Suura Al-Ma'aarij — The Ascending Stairways
Suura Al-Ma'aarij (The Ascending Stairways) — 70/114 · 44 jaetta. Lue ja kuuntele arabialaisella tekstillä ja suomenkielisellä käännöksellä.
سَأَلَ سَآئِلُۢ بِعَذَابࣲ وَاقِعࣲ
Eräs tiedonhaluinen kyseli, millainen on kuritus, joka on tuleva
Ayah 1لِّلۡكَٰفِرِينَ لَيۡسَ لَهُۥ دَافِعࣱ
epäuskoisten osaksi. Ei kukaan voi sitä estää
Ayah 2مِّنَ ٱللَّهِ ذِي ٱلۡمَعَارِجِ
Se tulee Jumalalta, nousevain portaitten Herralta
Ayah 3تَعۡرُجُ ٱلۡمَلَٰٓئِكَةُ وَٱلرُّوحُ إِلَيۡهِ فِي يَوۡمࣲ كَانَ مِقۡدَارُهُۥ خَمۡسِينَ أَلۡفَ سَنَةࣲ
Enkelit ja henki nousevat Hänen tykönsä päivänä, jonka pituus on viisikymmentä tuhatta vuotta
Ayah 4فَٱصۡبِرۡ صَبۡرࣰ ا جَمِيلًا
Osoita siis jaloa kestävyyttä
Ayah 5إِنَّهُمۡ يَرَوۡنَهُۥ بَعِيدࣰ ا
He kuvittelevat sen olevan kaukana
Ayah 6وَنَرَىٰهُ قَرِيبࣰ ا
mutta Me näemme sen läheltä
Ayah 7يَوۡمَ تَكُونُ ٱلسَّمَآءُ كَٱلۡمُهۡلِ
Sinä päivänä, jolloin taivas on oleva kuin sulaa kuparia
Ayah 8وَتَكُونُ ٱلۡجِبَالُ كَٱلۡعِهۡنِ
ja vuoret kuin villaa
Ayah 9وَلَا يَسۡـَٔلُ حَمِيمٌ حَمِيمࣰ ا
jolloin ystävä ei kysy ystävää
Ayah 10يُبَصَّرُونَهُمۡۚ يَوَدُّ ٱلۡمُجۡرِمُ لَوۡ يَفۡتَدِي مِنۡ عَذَابِ يَوۡمِئِذِۭ بِبَنِيهِ
vaikka he näkevät toisensa. Syyllinen toivoisi tuona päivänä vapautuvansa vaivasta uhraamalla lapsensa
Ayah 11وَصَٰحِبَتِهِۦ وَأَخِيهِ
vaimonsa ja veljensä
Ayah 12وَفَصِيلَتِهِ ٱلَّتِي تُـٔۡوِيهِ
sukulaisensa, jotka antoivat hänelle suojaa
Ayah 13وَمَن فِي ٱلۡأَرۡضِ جَمِيعࣰ ا ثُمَّ يُنجِيهِ
jopa kaikki, jotka maan päälle on luotu, kunhan hän niiden avulla lunastaisi itsensä
Ayah 14كَلَّآۖ إِنَّهَا لَظَىٰ
Ei mitenkään! Sillä katso, tämä on leimuava liekki
Ayah 15نَزَّاعَةࣰ لِّلشَّوَىٰ
joka raastaa pois ihon
Ayah 16تَدۡعُواْ مَنۡ أَدۡبَرَ وَتَوَلَّىٰ
ja vaatii omakseen sen, joka kääntyi pois ja pakeni
Ayah 17وَجَمَعَ فَأَوۡعَىٰٓ
ja joka ahnaasti kokosi rikkautta
Ayah 18۞إِنَّ ٱلۡإِنسَٰنَ خُلِقَ هَلُوعًا
Totisesti on ihminen luotu epävakaiseksi mieleltään
Ayah 19إِذَا مَسَّهُ ٱلشَّرُّ جَزُوعࣰ ا
Kun jokin paha kohtaa häntä, hän on kärkäs valittamaan
Ayah 20وَإِذَا مَسَّهُ ٱلۡخَيۡرُ مَنُوعًا
mutta kun jotakin hyvää annetaan hänen osalleen, hän on kiittämätön
Ayah 21إِلَّا ٱلۡمُصَلِّينَ
lukuunottomatta niitä, jotka rukoilevat
Ayah 22ٱلَّذِينَ هُمۡ عَلَىٰ صَلَاتِهِمۡ دَآئِمُونَ
jotka uskollisesti suorittavat rukouksensa
Ayah 23وَٱلَّذِينَ فِيٓ أَمۡوَٰلِهِمۡ حَقࣱّ مَّعۡلُومࣱ
niitä, joiden rikkaudessa on määrätty osa
Ayah 24لِّلسَّآئِلِ وَٱلۡمَحۡرُومِ
kerjäläistä ja osatonta varten
Ayah 25وَٱلَّذِينَ يُصَدِّقُونَ بِيَوۡمِ ٱلدِّينِ
niitä, jotka uskovat tuomion päivään
Ayah 26وَٱلَّذِينَ هُم مِّنۡ عَذَابِ رَبِّهِم مُّشۡفِقُونَ
ja jotka pelkäävät Herransa kuritusta
Ayah 27إِنَّ عَذَابَ رَبِّهِمۡ غَيۡرُ مَأۡمُونࣲ
ei kukaan, totisesti, saata säästyä kuritukselta, joka on heidän Herraltansa tuleva
Ayah 28وَٱلَّذِينَ هُمۡ لِفُرُوجِهِمۡ حَٰفِظُونَ
sekä lukuunottamatta niitä, jotka hillitsevät halujaan
Ayah 29إِلَّا عَلَىٰٓ أَزۡوَٰجِهِمۡ أَوۡ مَا مَلَكَتۡ أَيۡمَٰنُهُمۡ فَإِنَّهُمۡ غَيۡرُ مَلُومِينَ
paitsi vaimojensa ja orjattariensa suhteen, koska heissä silloin ei ole moittimista
Ayah 30فَمَنِ ٱبۡتَغَىٰ وَرَآءَ ذَٰلِكَ فَأُوْلَٰٓئِكَ هُمُ ٱلۡعَادُونَ
Toisin on niiden, jotka pyrkivät ylittämään tämän, sillä ne ovat lain rikkojia
Ayah 31وَٱلَّذِينَ هُمۡ لِأَمَٰنَٰتِهِمۡ وَعَهۡدِهِمۡ رَٰعُونَ
Ne, jotka ovat rehellisiä sopimuksissaan ja siinä, mitä heidän huostaansa on uskottu
Ayah 32وَٱلَّذِينَ هُم بِشَهَٰدَٰتِهِمۡ قَآئِمُونَ
jotka ovat vilpittömiä todistaessaan
Ayah 33وَٱلَّذِينَ هُمۡ عَلَىٰ صَلَاتِهِمۡ يُحَافِظُونَ
ja jotka ahkeroivat hartauden harjoituksissa
Ayah 34أُوْلَٰٓئِكَ فِي جَنَّٰتࣲ مُّكۡرَمُونَ
saavat elää paratiisin kunniassa
Ayah 35فَمَالِ ٱلَّذِينَ كَفَرُواْ قِبَلَكَ مُهۡطِعِينَ
Mutta mitä ajattelevat uskottomat, jotka avosilmin rientävät sinun edelläsi
Ayah 36عَنِ ٱلۡيَمِينِ وَعَنِ ٱلشِّمَالِ عِزِينَ
oikealta ja vasemmalta, ryhmä toisensa jälkeen
Ayah 37أَيَطۡمَعُ كُلُّ ٱمۡرِيࣲٕ مِّنۡهُمۡ أَن يُدۡخَلَ جَنَّةَ نَعِيمࣲ
Kuvitteleeko heistä kukin pääsevänsä autuuden puutarhaan
Ayah 38كَلَّآۖ إِنَّا خَلَقۡنَٰهُم مِّمَّا يَعۡلَمُونَ
Totisesti ei! Totisesti he tietävät, mistä Me olemme luonut heidät
Ayah 39فَلَآ أُقۡسِمُ بِرَبِّ ٱلۡمَشَٰرِقِ وَٱلۡمَغَٰرِبِ إِنَّا لَقَٰدِرُونَ
Mutta ei! Vannon idän ja lännen Herran nimessä: »Totisesti Me voimme
Ayah 40عَلَىٰٓ أَن نُّبَدِّلَ خَيۡرࣰ ا مِّنۡهُمۡ وَمَا نَحۡنُ بِمَسۡبُوقِينَ
nostaa heidän sijalleen ne, jotka ovat heitä paremmat, eikä Meitä voi tästä mikään estää
Ayah 41فَذَرۡهُمۡ يَخُوضُواْ وَيَلۡعَبُواْ حَتَّىٰ يُلَٰقُواْ يَوۡمَهُمُ ٱلَّذِي يُوعَدُونَ
Anna siis heidän jäädä turhien puheittensa varaan ja laskea leikkiä, kunnes heitä katsoo silmästä silmään se päivä, joka on heille ennustettu
Ayah 42يَوۡمَ يَخۡرُجُونَ مِنَ ٱلۡأَجۡدَاثِ سِرَاعࣰ ا كَأَنَّهُمۡ إِلَىٰ نُصُبࣲ يُوفِضُونَ
Sinä päivänä he tulevat esiin haudoistaan kiirehtien, aivan kuin maalia kohti kiitäen
Ayah 43خَٰشِعَةً أَبۡصَٰرُهُمۡ تَرۡهَقُهُمۡ ذِلَّةࣱۚ ذَٰلِكَ ٱلۡيَوۡمُ ٱلَّذِي كَانُواْ يُوعَدُونَ
silmät maahan luotuina, häpeän valtaamina. Tämä on se päivä, joka heille ennustettiin
Ayah 44